Vanhat ovat kadonneet -- katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
Ojamyllärin kuolinvuoteen ääressä löydämme kaikki ystävämme liikutetuin
sydämin koossa olemasta, sillä hauta sovittaa kaikki rikokset ja
kuolema antaa anteeksi.
Antin henki on eroamassa, mutta haudan partaalla on Jumala avannut
hänen silmänsä, että hän saisi nähdä kaiken sen onnen, jonka hän niin
kauan oli hyljännyt. Kädet ristiin laskettuna, hänen omaisensa
seisoivat sairasvuoteen ympärillä ja joka silmänräpäys pelkäsivät he
itkien saavansa kuulla sairaan viimeisen hengähdyksen.
Mutta vielä kerran avaa kuoleva suurella vaivalla silmänsä. Siunaten
hän ne luopi Annaan ja Jaakkoon: "Jumala siunatkoon teitä ja sinua
kallis Liisa, --"; ne sanat kuuluivat vielä hänen kelmeiltä huuliltaan,
-- silloin kantaa kuoleman-enkeli hänen sielunsa kohden ikuisia
asunnoita! Yksi harras "Isä meidän" vaimon ja lasten suusta lähtee
häntä saattelemaan autuaalle tielle.
* * * * *
Vuosi tämän tapauksen perästä oli Ojamyllyllä iloiset, mutta pienet
häät. Kun nuori-pari tuli kirkosta, lausui Jaakko Annallensa, kättä
tarjoten ja lempeästi katsoen häntä silmiin: "Eikö niin, kallis Anna,
ne jotka kyyneleillä kylvävät ne ilolla niittävät?" -- Mutta Anna
pannen kätensä ristiin vastasi liikutetulla sydämellä:
"Jumalass' on turvan' aina,
Joka laupeudessaan
Holhoo mua ainiaan,
Kaikki hyvät mulle lainaa,
Niinkuin isä lapselleen,
Rakkahalle omalleen".
"Amen!" lausui Liisa ja laski siunaten kätensä lasten pään päälle.
Vielä kauan elivät Jaakko ja Anna Ojamyllyllä, äitiänsä kunnioittaen ja
lapsiansa Jumalanpelvossa kasvattaen sekä raamatun sanaa: tehkäät hyvää
niille, jotka teitä vihaavat -- Sutlepan Rietua ja Kirja-Tiitsua
kohtaan noudattaen. -- "Niin tosiaankin, kuinkas heidän kävi?" -- "Eikö
työtä myöten palkka?" -- Erään riihen luona, jossa punapää vanhan
tapansa mukaan ärsytti kahta veljestä toistansa vastaan, olivat
molemmat niin ymmärtäväiset, että leppyivät, mutta saivat sitten ilkiön
käsiinsä ja kerrassaan löylyttivät hänet niin, että hänen luunsa ja
jäsenensä eivät enää ikäpäivänä tulleet terveeksi. -- Hän ja Rietu,
jonka mökki myös pian huutokaupalla myytiin, elivät nyt armolahjoilla,
jotka kyllä salaa annettiin, mutta joista koko kylä Annan kunniaksi ja
kiitokseksi puhui. -- Jos kaikki Annat ja heidän sisarensa niin
tekisivät, niin olisivatpa asiat hyvät. Ja sillä loppuu kertomuksemme
tällä kertaa.