"Tämä taasen", virkkoi bakteriologi, työntäen mikroskopin alle
lasilevyn, "on kuuluisan kolerabasillin valmiste --: koleran
tarttuma-ainetta."
Kalpea mies tähysti mikroskopin putkeen. Hän ei nähtävästi ollut
tottunut sellaiseen, ja painoi vapaata silmäänsä hervottomalla
valkealla kädellään. "Näen kovin vähän", hän sanoi.
"Kiertäkää tätä ruuvia", huomautti bakteriologi, "kenties ei näköpiste
osu kohdalle. Silmät ovat niin erilaisia. Aivan pieni käännös vain
puoleen tai toiseen."
"Ahaa! nytpä näen", huudahti vieras. "Ei siinä sentään kovinkaan suuria
nähtäviä ole. Pieniä vaaleanpunaisia juovia ja rihmoja. Ja kuitenkin
nuo pikku hiukkaset, nuo pelkät atomit, voisivat lisääntyä
lukemattomaksi paljoudeksi ja tuhota kaupungin! Ihmeellistä!"
Hän nousi seisaalleen, päästi lasilevyn mikroskopista ja piti sitä
kädessään valoa vasten. "Tuskin näkyviä", hän sanoi, tarkastellen
valmistetta.