Heikki! Mene sinä ja käske Rantatuomaan isännänkin tulla kahville. Ja
tule itsekin!
(Menee takaisin).
MAILMAN HEIKKI (Menee viheltäen rantaan).
ÖKMAN (Tulee oikealta, haukottelee ja katselee taivaalle).
Taitaapa tulla pouta monesta aikaa. Sopiihan pitää esitelmä pihalla.
(Rantatatuomas tulee rannasta, johon hänen niittomiehensä
ovat jääneet. Tervehtii Ökmania, kohottamatta lakkiaan).
ÖKMAN.
Hyvää huomenta! Ellen väärin muista on se talokas Rantatuomas tästä
kylästä?
RANTATUOMAS.
Niin olen.
ÖKMAN (Käy kättelemään).
Ja teillä on tänään kilpaniitto! Kaikki siis näkee ennenkuin kuolee.
Mitä vaan ajattelitte ruvetessanne kilpaa niittämään koneen kanssa!
(Nauraa).
RANTATUOMAS.
Niitetyt ne ovat niityt täälläkin vaikka ei ole yhtään konetta ollut.
ÖKMAN.
Onpa tietenkin. Mutta toista on kuitenkin koneen niitto. Tappaatte
vedon!
RANTATUOMAS.
Sittenhän tuon uskoo kun näkee.
ÖKMAN.
Se on sitä ennakkoluuloa! Sitä sitkeätä, itsepäistä suomalaisuutta,
härkäpäisyyttä ja...
RANTATUOMAS.
Mitä te sanotte?
ÖKMAN.
Sanonpahan vaan että kaikenlaisia teille täällä johtuu mieleenkin! En
ole muualla kuullut moisesta kilpaniitosta puhuttavan.
RANTATUOMAS (Ylpeästi).
Tämä on meidän asia eikä siihen pitäsi olla puhumista teillä enempää
kuin muillakaan...
JUSTIINA (Tulee).
Rantatuomaan isäntä! Tulkaa käymään täällä sisällä! (Rantatuomas menee).
ÖKMAN (Yksin).
Siinä on yksi jästipää! Eiköhän hän vähä taltu jahka tässä aletaan
niittää. Jahaa! Herttanen aamu nyt vaan on! Veli Ilola taitaa vielä
olla unettaren helmassa. Illalla läksi hän uistille morsiamensa kanssa.
Liekö tullut uistituksi! Taisi mennä yö kurttiseeraamisessa. Sievän
tytön hän löysi. Eipä täälläpäin ole toista semmostakaan. No onneksipa
olkoon hänelle. Hyvä mies on Ilolakin, kunnon vaimon kannattaakin.
MAILMAN HEIKKI (Tulee rannasta).
ÖKMAN.
No moron Heikki! Mitä Heikille kuuluu?
MAILMAN HEIKKI.
Eipä muuta kun paljasta hyvää.
ÖKMAN.
Vai paljasta hyvää! Eikös Heikkiä vähä naurata kun niittokone tuli
taloon.
MAILMAN HEIKKI.
Vähemmästäkin sitä tavallinen ihminen on byvillään.
ÖKMAN.
Heikkikö se on ollut puhemiehenä Nyrkkisen emännälle!
MAILMAN HEIKKI.
"Minä ja muut", sanoi Päivärinta.
ÖKMAN.
Heikki taitaakin olla hyvä puhemies. Niinpä on kuulunut, että Nyrkkisen
emäntä ottaa miehen niinkuin... niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin apulantaa säkistä...
ÖKMAN (Nauraa).
No vaikkapa niinkin. Se on rahakas leski. Kerrotaan hänellä olevan
ainakin viisikymmentätuhatta pankeissakin.
MAILMAN HEIKKI.
Ja siihen kaksi taloa... ja tämmönen emäntä...
ÖKMAN.
So, so. No, no!
(Iso-Iivari, Musta-Pekka tulevat pihaan. Viikatteet ovat he
jättäneet niitylle, ovat hienosti nousuviinassa. Ökman menee
kujan taakse vasemmalle).
ISO-IIVARI.
Jo me konetta katselimme. Onpa pirussa sentään se terä kirkas ja pitkä
ja semmoset hampaat kuin... niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin lohikäärmeellä.
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin. Olla pitääkin.
VESLA.
Niin ilmankin, että heinä katkeaa.
MUSTA-PEKKA.
Niin vain, jo vain! Hohoo sentään!
ISO-IIVARI.
Ja siinä on niitä koukkuja, käyriä, rattaita ja ruutinkeja niinkuin...
niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin masiinissa.
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin. Olla siinä pitääkin.
VESLA.
Niin ilmankin. Kuinkapa muutoin!
MUSTA-PEKKA.
Jo vain, niin vain. Hih!
ISO-IIVARI.
Ja koko rustinki on niinkuin... on niin juuri kuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin mikä juuri...
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin.
VESLA.
Niin ilmankin.
MUSTA-PEKKA.
Niin Vain, jo vain. (Pyörähtää Leveästi ympäri, lyö näppiä ja laulaa):
Ja Harsin Pekka se Jarhoisessa,
hän se paljon hommaa:
Sahaa käyttää ja viinaa myypi.
Kenen ne lienevät omaa?
VESLA.
Lähe panemaan hevonen valjaisiin ja rupeamme koettamaan!
ISO-IIVARI.
Helvettiinkö se nyt meni? Tässä haihtuu paras humala ja mikä siitä
niitosta sitten tulee.
MUSTA-PEKKA.
Onpa lasissa vielä tuolla saunan alla. Hei pojat! Hei pojat noita
pitkiä pieksunvarsia ja tuota luhtaa kuin taikinaa!
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin.
MAILMAN HEIKKI.
Niinpä tietenkin, niin ilmankin, niin vain, jo vain. Pekka on näenmä,
laiskimmillaan.
RANTATUOMAS (Tulee sisältä, höyryävä sikaari suussa).
Nyt pojat lähdemme jo valmiiksi työpaikkaan!
(Musta-Pekka pyörähtelee kantapäällä ympäri ja lyö näppiä).
MUSTA-PEKKA.
Noin vaan!
RANTATUOMAS.
Mies! olethan jo humalassa.
MUSTA-PEKKA.
Haista nyt! (Lyö näppiä ja rallittaa).
RANTATUOMAS (Syrjään).
Kahdesta ryypystäkö tuo nyt tuli hutikkaan! (Houkutteievalla äänellä).
Miehet, lähdemme nyt! Pekka tule pois! (Hän menee itse edellä, toiset
perässä, Pekka jälkimmäisenä näppiä lyöden ja rallattaen).
MAILMAN HEIKKI (Katsellen heidän jälkeensä).
Siinä menee yhteiskunnan miehiä! Oikein pulska sakki. Antaisi nyt vaan
sitä viinaansa noille pöllöille pari ryyppyä mieheen vielä, niin kyllä
tulee niittomiehistä nahkapoikia.
ÖKMAN (Tulee sisältä, johon äsken meni).
Kävivätkö nuo miehet tässä pihalla?
MAILMAN HEIKKI.
Kävivät. Sanoivat katselleensa meidän niittomiestämme.
ÖKMAN.
Tosi tästä taitaa tulla ainakin. Ovatko ne hyviäkin niittomiehiä nuo
Rantatuomaan miehet?
MAILMAN HEIKKI.
Parhaimpia ne täällä päin ovat, varsinkin Iso-Iivari ja Musta-Pekka.
Veslä nyt ei ole juuri miesten parhaita, vaan on niittomieheksi hänkin
melkonen.
ÖKMAN.
Tosi tästä tulee. Tässä pitää alkaa hommata. Sekö se on se vankka
rusko, jota Luikesuo äsken etehen talutti?
MAILMAN HEIKKI.
Se se on.
ÖKMAN.
Jahaa, jahaa. Missähän isäntä on?
MAILMAN HEIKKI.
Eikö liene pirtissä.
ÖKMAN.
Mutta Ilola? Hänenhän piti myöskin olla läsnä. Onko häntä näkynyt
liikkeellä tänä aamuna?
MAILMAN HEIKKI.
Nukkumassa varmaan. Koko yön ovat olleet uistelemassa.
ÖKMAN.
Ovatko saaneet kaloja?
MAILMAN HEIKKI.
Saapihan pyytäjä aina. Siitä tuli Ilolasta vävy taloon. Niinkauvan hän
kulki täällä neuvomassa, että otti tyttären palkakseen.
ÖKMAN.
Saikin hyvän palkan. Saisin minäkin semmosen ylimääräisen palkkion!
MAILMAN HEIKKI.
Katselkaa kaivon paikkaa tekin. Osasipahan oikeaan Söderqvistkin...
ÖKMAN (Nauraa).
Jaa, jaa, se se oli, se se oli! Kun en ole muistanut miten sitä
sanotaan kun kosimaan mennään, vaikka Ilola minulle sitä jutteli.
"Kaivon paikkaa katsomaan", ha, ha, ha. Vaan tuskin niitä enään
olisikaan kaivon paikkoja katseltavanakaan.
MAILMAN HEIKKI.
On niitä vielä.
ÖKMAN.
Taitaa olla!
MAILMAN'HEIKKI.
On niitä. Tässä naapurissakin, Luikesuolla on saakelin leveä tyttö ja
komea...
(Jurva, Törmä ja Luikesuo tulevat sisältä).
JURVA.
Jaa. Agronoomi on jo hommassa. Tulivat niin varhain nuo Rantatuomaan
miehet että... Kuinka olette hyvin nukkunut?
ÖKMAN.
On nukuttu. Hyvin olen nukkunut. Kilpaniitto tulee siis ainakin?
JURVA.
Tosi tässä on. Ei se usko tuo Rantatuomas muuten enkä minäkään anna
tällä kerralla myöten. Kävipä sitten kuinka kävi!
ÖKMAN.
Oikein! Semmoselle härkäpäälle pitää näyttää. Ei muuta kuin menkää
valjastamaan hevonen! Minä hiukan vaihdan pukuani! (Menee oikealle).
MAILMAN HEIKKI.
Tästä tulee lystiä kohta.
JURVA.
Onko se noille hupsuille antanut viinaa?
MAILMAN HEIKKI.
Kuinkas muuten! Luonto pitää olla kovana. Kyllä ne nyt niittävät
kuudesta miehestä.
JURVA.
Ei se viina kauvaa auta.
LUIKESUO.
Viinat sillä on aina niityllä mukanaan.
(Iso-Iivari, Vesla ja Musta-Pekka tulevat pihaan
paitahihasillaan ja viikatteet olalla. Rantatuomas
vähä jälempänä).
ISO-IIVARI.
Valmiina ollaan. Nyt niityn laitaan pian eli me lähdemme alottamaan.
VESLA.
Niinpä tietenki. Tulkaa panemaan mäsiini käymään!
JURVA.
Juuri heti. Malttakaa yks' viis' minuuttia.
ISO-IIVARI.
Saakeli kun tästä päästään... (Tekee niittoliikkeitä viikatteellaan).
MUSTA-PEKKA (Veisaavalla äänellä: Ja pois makia mailma jää. Ökman tulee
pieksujalassa ja paitahihasillaan).
RANTATUOMAS (Saapuen miesten luo).
Onko teillä tahkot tallella?
VESLA.
Tallella on tarvitessa. (Ottaa pieksun varresta tahkon).
MUSTA-PEKKA.
Norjan viiniä ja kartuusi tupakkaa... Ojan äijä raukka ja pappilan
Samppi... hih ja haa! (Pyörähteiee kantapäällään).
ÖKMAN.
Nyt lähdemme. Onko koneöljyä riittävästi?
JURVA.
On.
(Mailman Heikki kuiskaa Pekalle korvaan ja tarjoaa pikanellia).
ISO-IIVARI.
Poutapäivä ja hyvä ruoka! Nyt kukka katkeaa! (Tekee rohkeita liikkeitä).
VESLA.
Jo nyt masiinikin pikiä lykkää...
MUSTA-PEKKA.
Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... Iivari!
katsopa tuota lännen taivasta... (Lähtevät kaikin rantaan).
MAILMAN HEIKKI.
Lyökää pojat että maailma laulaa! Näyttäkää kuinka oikeat niittomiehet
niittävät! Että tuo agronoomikin saapi viedä kotipuoleensa terveisiä
täältä, kuinka täällä kolme komeaa miestä niittää enemmän kuin kaiken
maailman Teeringit ja Ospuurnit. Lykkyä pojat!
ISO-IIVARI (Kääntyen taakseen katsomaan).
Nyt varekset heräävät ja kaakkurit kirkuvat, kun...
VESLA.
Ja Luikesuon Ruskolta patit pienenevät!
MAILMAN HEIKKI.
Nyt urheilijat menevät... Hellerei!
JURVA (Kävellen kahakäteen).
Sais nähdä, sais nähdä!
MAILMAN HEIKKI.
Hyvä tulee, hyvä tulee, sanoi Vuopion Alpetti. Katsokaas vaan kuinka ne
hutikoissaan pyörähtelevät...
JURVA.
Kyllä minä muuten uskon hyvin käyvän, mutta jos osuisi kone menemään
rikki...
MAILMAN HEIKKI.
Kyllä niillä niittomiehilläkin siksi joku paikka neuvoissa särkyy...
JURVA.
Ei sitä tiedä. Saisi nähdä... saisi nähdä.
LUIKESUO (Huutaen pihalle).
Jurva hoi! Tulkaa pois jo aletaan!
JURVA (Huutaen Luikesuolle).
Kyllä minä näen täältäkin! Antakaa mennä vaan!
MAILMAN HEIKKI (Huutaen).
Painuu vee! Lekoo! Huiluvee! (Koneen ääni alkaa kuulua. Hetken kuluttua
kuuluu Rantatuomaan julma huuto): Sinä helvetin mustilainen, kun
katkasit viikatteen!
MUSTA-REKKA (Juoksee pihaan, katkennut viikate olalla).
Vai pärepuuta kun päälle tulee... (Pihaan tullessa). Norjan viiniä ja
kartuusi tupakkaa... Piru kun meni viikate poikki. Maatiaisrotunen...
maatiaisrotunen. (Hän juoksee pihan poikki ja katoaa kujasta
vasemmalle).
JURVA
Mitä tämä nyt on!
MAILMAN HEIKKI.
Nämä ovat Olympialaiset kilpailut. Tämä oli suomalainen juoksija
joka jo vihkasi sivu... kyllä siellä vielä tulee muitakin...
iirlantilaisiakin... (Nauraa ja menee katsomaan kujalle, johon Pekka
katosi). Tuolla Pekka mennä vihmoo niinkuin piru olisi perässä.
JURVA.
Oliko se katkassut viikatteensa?
MAILMAN HEIKKI.
Vissimmästi, koska poikki näkyi olevan.
JURVA.
No eihän siitä sitten... No sepä nyt oli...
MAILMAN HEIKKI.
Te olette voittanut vedon.
(Rantatuomas tulee täyttä vauhtia, läähättäen ja paitahihasillaan).
RANTATUOMAS.
Tuo mustilainen kun katkasi viikatteen... Eihän tästä... En minä...
Uusi yritys... Menikö se tästä pihan lapi lurjus... Saisin hänet
kämmeniini... Hohoo...
MAILMAN HEIKKI.
Turha vaiva juosta enään Pekan perässä. Hän meni kuin lentävä lintu,
viikate pyrstönä perässä, pelkäsi tietysti selkäsaunaa ja tukan
jauhatusta, jonka hän hyvin on ansainnut. Katkasee ensin viikatteen
ja sitten lähtee lujaa vielä pakoon juoksemaan. Olisi saanut minulta
viikatteen lainaksi...
RANTATUOMAS.
Ja niin hyvä viikate! Mitä tuolle kelvottomalle nyt teen? Ja miten minä
nyt? Ei, pois minä heitän...
MAILMAN HEIKKI.
Te tappaatte vedon, — ei muuta. Menetätte niinkuin Hermansonni
kortilla...
RANTATUOMAS.
Minäkö? (Hätäilee ja hoppuaa. Yrittää juoksemaan Pekan jälkeen, mutta
palaa samaa vauhtia takasin. Huomaa Mailman-Heikin nauravan).
RANTATUOMAS.
Mitä perkelettä sinä naurat poika! Häh? Minä opetan sinut... (Hätäilee
yhä enemmän. Niittymiesten joukosta kuuluu naurua).
RANTATUOMAS (Viittailee niitylle ja huutaa.)
Iso-Iivari ja Vesla! Heittäkää pois! Heittäkää pois! En minä ole vielä
millekään.
ÄÄNI NIITYLTÄ.
Kone on niittänyt kohta puoli sarkaa.
RANTATUOMAS.
Niittäköön vaikka neljä. Haukkui vielä riivattu...
JURVA.
Mitäs otit lyhytjärkistä miestä niittomieheksi! Siinä se nyt oli.
RANTATUOMAS.
Siinä se nyt oli. Mutta en minä ole vetoa menettänyt! Vasa?
JURVA.
En tiedä, sillä sarka ei ole vielä kumossa.
RANTATUOMAS.
Tulinen helvetti kuitenkin... (Lähtee juoksemaan niitylle päin).
JURVA (Menee kujalle). Jopa tuli ukolle hätä. Mielinpä häntä vähä
kiusotella! Katsos vaan Heikki! Nyt on kohta sarka niitetty. Onpa
lemmon vankka hevonen tuo Luikesuon Rusko.
MAILMAN HEIKKI (Mennen Jurvan viereen).
Ja tuo Ökmanni näkyy olevan hyvä hevosen ohjaaja ja koneenhoitaja.
Niinhän tuo käy, että viheltää.
JURVA.
Minä en ymmärrä miten Pekka viikatteensa katkasi! Noilla saroilla ei
pitäisi olla yhtään kiveäkään.
MAILMAN HEIKKI.
Se oli sallimus. Ottakaa ukko lujalle vaan! Tuolta se nyt juoksee
vihasta vauhtia viikate-kappale kädessä.
(Rantatuomas edellä Iso-Iivari ja Vesla perässä
saapuvat pihaan. Törmäkin joukossa. Mailman Heikki
menee sisälle, taakseen silmäten).
RANTATUOMAS (Näyttäen Jurvalle katkennutta viikatetta).
Katsokaas... katsokaas... Tämä on selvästi viilattu poikki vikaan.
Katsokaa hyvät ihmiset: poikki vikaan on viilattu. Kummako sitten on,
että katkeaa?
JURVA.
Ei vähääkään kumma.
RANTATUOMAS.
Siinäpä se onkin pykälä...
TÖRMÄ.
Mitäs panit poikki vikaan viilatun viikatteen?
RANTATUOMAS.
Viikate terve ja sileä kuin timantti-puikko, kun minä varteen köytin...
Mutta kenen on työtä tämä viilaus?
TÖRMÄ (Menee Jurvan viereen).
Mahdoton minun on tietää. Mutta luultavasti on Pekka itse sen tehnyt.
(Kuiskaamalla Jurvalle). Anna hänen olla alallaan. Jos pääsee
suuttumaan, niin hän ei anna Aitamännikköä karjanäyttelyä varten. Elä
ärsytä häntä!
JURVA.
Aivan oikein. En ollut sitä muistaakaan.
RANTATUOMAS.
Tämä on harmillista... Ja sen Pekan mänttään ruomaksi loukkoon...
ISO-IIVARI.
Tahallaan löi viikatteen poikki...
VESLA.
Mitä sitä hullua ottikaan niitylle!
RANTATUOMAS.
Pääasia on, ettei kumpikaan ole voittanut. Eikö niin Jurva?
JURVA.
Sanokoon tuo Törmä, joka tuntee lakia!
TÖRMÄ.
Kyllä se tavallaan on niinkin, mutta miks'eivät nämät toiset niittäneet?
RANTATUOMAS (Kääntyen kiivaasti Ison-Iivarin ja Veslan puoleen). Niin,
miks'ette niittäneet? Sanokaapa!
ISO-IIVARI.
Huusitte itse, että heittää pois!
VESLA (Kuiskaa Rantatuomaan korvaan).
RANTATUOMAS.
Ei puhettakaan enään! Viinat minä vielä teille kelvottomille...
VESLA.
Kyllä muistamme tämän asian!
RANTATUOMAS.
Niin tehkää! Mitä Törmä arvelee?
TÖRMÄ.
Arvelenpa, että on parasta että et toista kertaa enää lähde
niittokoneen kanssa kilpaa niittämään. Katsopa tuonne. Nyt on yksi
sarka jo niitettynä...
RANTATUOMAS (Katsellen äänetönnä niitylle päin).
ÖKMAN (tulee.)
Yks' sarka on niitetty! Ja hyvästi lähtee. On kerrassaan vankka ja hyvä
konehevonen tuo Luikesuon Rusko. Vaan nyt pitää antaa vähä levähtää
ennenkuin alotamme toista sarkaa. (Kääntyen Rantatuomaaseen päin).
Mutta mihinkä isäntä karkasi miehineen. Mitä minä näen? Täällähän
niittomiehet seisovat, aseet olalla kuin sodasta palaavat soturit.
Jätitte taistelutantereen...
MAILMAN HEIKKI (Joka on tullut sisältä. Puhuu juhlallisella äänellä
kuin runoa lausuen).
Ei niin. Heitä päällikkönsä kutsui pois rintamasta ankarasta. Sillä
kolmas mies nousi pilviin... ja palaa sieltä valkosena herran enkelinä.
ÖKMAN (Nauraa).
Vai jo nousi taivaaseen! Entäs nämä toiset miehet?
MAILMAN HEIKKI.
Niistä tehdään apulantaa... superfosfaattia... kainiittia ynnä muuta...
RANTATUOMAS (Vihasena Heikille).
Sinä suukko lurjus siinä!
(Heikki vilahtaa väkijoukon läpi navettaan päin. Iso-Iivari
ja Vesla tarjoavat viikatteita Rantatuomaalle ja jättävät ne
lopulta kaivoa vasten nojalleen).
ISO-IIVARI.
Siinä olkoon, koska ei isännälle kelpaa.
VESLA.
Olkoon siinä ikänsä ja viisi päivää.
ÖKMAN.
Jaa, jaa Rantatuomaan pappa! Vieläkö tekee mieli lähteä minun kanssani
kilpaa niittämään? Menetitte vedon, että paukahti.
RANTATUOMAS.
Minäkö?
(Iso-livari ja Vesla poistuvat vasemmalle).
MAILMAN HEIKKI (Huutaen, että kuuluu kovemmalta kuin muiden poru).
Menettänyt on Rantatuomas vedon, sehän on selvää. Laittakoon tähän
taloon nyt kesämiehen, että minä pääsen maailmalle.
ILOLA (Tulee unisena oikealta). Mikä kansankokous täällä on? Ja mikä
tämä huuto ja poru?
MAILMAN HEIKKI.
Tässä on vähä yhteistoimintaa.
(Ökman nauraa ja selittää ruotsiksi Ilolalle miten Rantatuomaalle
on käynyt ja selittäessään viittoo käsillään).
ILOLA (Nauraa ja menee joukkoon).
JURVA.
No me annamme asian olla. Ei ole voittanut eikä ole tapannut kumpikaan.
RANTATUOMAS.
Juuri niin.
TÖRMÄ.
Mutta koska yritätte toisen kerran kilpasille paremmalla onnella?
ILOLA.
Ei semmosia hullutuksia enään, Rantatuomas tilaa koneen hänkin, niin ei
tarvitse yhtään Isoa-Iivaria eikä Veslaa...
MAILMAN HEIKKI.
Eikä Mustaa Pekkaa...
ILOLA.
Niin, eikä Mustaa Pekkaa. Vaan mitä arvelette Rantatuomas?
RANTATUOMAS.
No saanpa miettiä.
LUIKESUO (Huutaen niityltä).
Agronoomi hoi! Tulkaa niittämään! Rusko on jo kylliksi levähtänyt.
ÖKMAN (Huutaen takaisin). Pankaahan piippuunne ja vartokaa vähäsen.
JURVA (Katsellen taivaalle ja lännelle päin).
Niinpä se vetää nuoskeaksi nuo pilvet ja länsikin lientelee. Kun nyt
ei vaan tulisi sade. Heikki! alapa hommata liiterin ullakosta rihmoja,
että saamme heinämme haasioihin, jos tässä näyttäisi pouta käyvän
epävarmaksi. (Ilolalle). Tulitko katsoneeksi paromeetteriä?
ILOLA.
En ole tänä aamuna katsonut!
(Ökman ja Jurva kuiskailevat keskenään. Ilola menee sisälle).
ÖKMAN (Menee ja lyö tuttavallisesti Rantatuomasta olkapäälle).
No, miten se on isäntä...? Annatteko Aitamännikköä
karjanäyttely-kentäksi? Teille kai on Jurva siitä puhunut! Se olisi
erittäin sopiva paikka: kuiva, sileä kangas ja kylliksi puita, joihin
lehmiä voi sitoa kiinni.
MAILMAN HEIKKI.
No antaapa tietenkin... (Menee perälle ulkohuoneisiin).
RANTATUOMAS.
Onhan siitä Jurva puhunut. — No miks'en. — Onpa siinä sijaa... on sijaa
vaikka koko kylän karjalle.
ÖKMAN.
Minä kiitän kaikkien osanottajien puolesta! Ensi syyskuussa siis...
noin loppupuolella kuuta, ehkä viides- tai kuudeskolmatta päivä
on näyttely päätetty pitää. Onko muuten jo tietona yleensä että
karjanäyttely on päätetty pitää?
TÖRMÄ.
On kyllä kuulunut.
RANTATUOMAS.
Ja paljon siitä on puhuttu ja tingattukin. Ja lienee noita jo
"näytelmään" aijotuita lehmiä kukin karjastaan katsellutkin, että minkä
veisi... Vaan niitähän on niin vähä Mikkeliksi poikivia lehmiä...
ÖKMAN.
Eivät ne tarvitse olla Mikkeliksi poikivia lehmiä...
RANTATUOMAS.
Ei kai niitä ummessa olevia lehmiä palkita?
ÖKMAN.
Kaikki hyvämerkkiset lehmät palkitaan, osaksi rahalla, osaksi
diploomeilla.
RANTATUOMAS.
Vaikka ummessakin ovat?
ÖKMAN.
Vaikka olisivatkin ummessa.
(Luikesuo kävelee niityltä piippuaan poltellen).
RANTATUOMAS.
Sepä minusta kummaa on. Mistä sen sitten tietää minkä verran on maitoa,
kun ne ovat ummessa...
ÖKMAN.
Tietää sen.
LUIKESUO.
No jopa se minulta herra karkasikin. Tuli ikäväksi yksin olla, kun muut
kaikki täällä tuumailevat.
ÖKMAN.
Kyllä me niitetyksi saamme, kyllä luokoa tulee tuolla koneella ja
tuommosella hevosella. — Levähdämme!
(Hilja juoksee poikki pihan navettaan ja hetken kuluttua Justiinakin,
vati kädessä).
LUIKESUO.
On peto sentään semmonen niittomies, tuo kone, että olisi siinä
kummasti käynyt Rantatuomaan niittomiehille, vaikkei Pekalla olisi
viikate katkennutkaan...
RANTATUOMAS.
Mistäpä tiedät sen summia sanoa!
LUIKESUO.
Hyvinkin tiedän. Jos elän vielä tulevaan kesään, niin koneen ostan.
ÖKMAN.
Ostakaa nyt jo täksi kesäksi. Vastahan heinänteko alkaa!
LUIKESUO.
Ensi kesäksi ostan.
JURVA.
Tuskin minä enään niitänkään ennenkun pannaan entiset niitokset
haasioille.
TÖRMÄ.
Tosi. Tuolla kyllä pian poikki saapi kunhan vaan ehtisi saada
haasioille.
JURVA.
Ei ole varmaa poudastakaan...
LUIKESUO.
Joo, ja liian hyvää heinikkoa tuo on sateen pilattavaksi.
JURVA.
Lientelee tuo länsi...
TÖRMÄ.
Ja itään kääntyi tuuli.
(Ilola tulee sisältä pyöreä paromeetteri kädessä).
JURVA.
Kas sitä! Sepä oli hyvä, että toit. Onko se laskenut tai noussut sitten
eilen illan?
ILOLA.
On hiukan nossut. Jos vähä nyt sataakin niin ei ainakaan sada pitkälti,
sillä tämä näyttää kaunista ilmaa.
(Kaikki kokoontuvat paromeetteria katsomaan).
RANTATUOMAS.
Herrain hullutuksia tuokin.
TÖRMÄ.
Tuo näkyykin olevan isompi ja vähän erilaisempi muutenkin kuin pappilan
ilmantietäjä, jonka olen nähnyt.
ILOLA.
Tämä onkin ihan uudenaikainen.
RANTATUOMAS.
Seinäänpä se löi Piippulin patruunikin ilmantietäjänsä viime kesänä.
Ha, ha, ha. Poutaa oli luvannut monta päivää ja patruuni niitättää,
että monen lehmän heinät parhaita ketoja... niin alkaakin sataa ja
sataa melkein viikon... Silloin oli patruuni kiivastunut ja vienyt
"tietäjän" räystään alle... että eikö ala sadetta tietää, kun vesi
päälle valoaa. Vaan ei ollut riivattu totellut sitäkään. Mutta jo
totteli kun patruuni läiskäytti kivijalkaan, että vieterit ja renkaat
pirskailivat kuin pakkastähdet taivaalla... ha, ha...
ILOLA (Erikseen).
No tuo mies on tolvana loppuun asti.
ÖKMAN (Nauraen).
Onpa kiivasta miestä se Piippuliinin patruuni. Kyllä tekin vissiin
löisitte seinään!'
RANTATUOMAS.
Epäilemättä, mutta minulla ovatkin omat sateenmerkit, jotka eivät petä.
ILOLA (Menee oikealle paromeeteri kädessään. Mailman Heikki käy silloin
tällöin näyttämöllä ja hommailee. Tuo ison köysikimpun olallaan ja
menee niitylle päin. Hilja ja Justiina kulkevat myös pihan läpi).
ÖKMAN.
Minkälaisia sateen merkkejä isännällä on?
RANTATUOMAS.
Niitä on monenlaisia. Mutta nyt minä taidan lähteä. Heinäntekoon tästä
pitää minunkin alkaman. Vaan eipä se taida tulla pouta vielä tänä
päivänä...(Kääntyen jurvaan päin). Asiat ovat siis niinkuin ennenkin?
JURVA.
Niin ovat.
TÖRMÄ ja LUIKESUO.
Niin ne ovat, ettei maksa vaivaa ruveta koneen kanssa kilpailemaan.
RANTATUOMAS.
Ei sitä vielä niin varmaan tiedä.
ÖKMAN (Lyö Rantuomasta olalle).
Pois vanhat ennakkoluulot pappa! Ja ostakaa kone tekin!
RANTATUOMAS.
Saanen miettiä.
ÖKMAN.
Ja terve tulemaan karjanäyttelyyn!
RANTATUOMAS.
On se tuuma tulla. Ehtineeköhän siksi poikia meidän "KulIankukka?"
ÖKMAN.
Tuokaa pois vaan "Kullankukka", poiki eli ei.
RANTATUOMAS.
On se "Reesanttikin" lehmien lehmä.
ÖKMAN.
Reesantti tuokaa myös.
(Rantatuomas hyvästelee Ökmania ja on aikeessa lähteä).
TÖRMÄ.
Unehutathan takkisi!
RANTATUOMAS.
Ka niin, ka niin.
(Mailman Heikki tulee, Rantatuomaan takki kainalossa).
MAILMAN HEIKKI.
Tunsin takin leveydestä, että tämä on Rantatuomaan papan... Tuoss'
on leiviskäsi, jos et usko niin punnitse. Niin leveää takkia ei ole
monella talon Jussilla.
RANTATUOMAS (Hyvästelee ja menee).
MAILMAN HEIKKI.
Nolonpana oli härkä lähtiessään kuin tullessaan. (Menee perälle).
ÖKMAN (Nauraa).
Härkä! Härkä! Nyt muistan. Hänhän se juuri on haastattanut Söderqvistin
siitä kesällisestä... "härittelemisestä".
TÖRMÄ.
Sama mies. Mutta kuuluu nyt sanoneen, ettei hän viitsi kuitenkaan alkaa
käräjöidä.
JURVA.
Niin on kuulunut. Mutta kummasti hän nolostui ja meni vähäpuheiseksi.
Näin nolona en muista häntä koskaan nähneeni.
TÖRMÄ.
Häpeissään hän näytti olevan. Tietenkin olisi hän menettänyt vedon,
vaikkei Pekan viikate olisi katkennutkaan.
LUIKESUO.
Epäilemättä. Eihän siinä kolme miestä riitä, olkoot kuinka hyviä
niittäjiä tahansa.
ÖKMAN.
Myönnätte sen!
LUIKESUO.
En minäkään sitä noin mukavaksi uskonut ennenkun itse näin. Mutta
lähdemmekö niittämään toista sarkaa?
JURVA.
Annamme olla nyt. Pane sinäkin hevosesi sinne kedolle syömään. Tässä
tulee heti aamiaisen aikakin.
ÖKMAN.
Pian sillä niitetään vaikka koko talon kedot
LUIKESUO.
Kyllä sillä vaan kukka katkeaa. (Menee niitylle).
TÖRMÄ.
Oli minulla aije kysyä tuleeko sitä tänä iltana pidetyksi esitelmä
karjaroduista?
ÖKMAN.
Sitä varten kyllä olen nyt matkalla. Alakylässä pidin tullessani joka
kylässä esitelmän. Jos väkeä karttuisi puhuisin mielelläni.
TÖRMÄ.