Uneksia uskaltaapi
Pienoinen primula veris
Päivästä ja perhosista,
Kesän suuresta sulosta.
Se jo herää — hallallenko?
Vaiko herää hymyilyihin? —
Pienoinen primula veris
Uneksia uskaltaapi.
Runolähteeni.
Mä elämän polkua taivallan
Ja otsani vettyvi hiestä.
Mä unena muistelen maammoan
Ja muinaisen kotini liestä.
Mä ylläni taivahan sinen nään,
Soi helkkyen lintujen ääni.
Tuost' elvyn eellehen rientämään
Ja kannan korkeella pääni.
Mut vihdoin helle mun saavuttaa
Ja hertyvi herittämähän.
Mun polvia kummasti painostaa
Mä mielisin levätä tähän.
Ja nyt minä kaihoan katvetta
Ja sammalta siimeessä puiden,
Runolähdettä kirkkahan kaunista,
Jok'ei olis omana muiden.
Ois' mulle se lehvikkö leppoisa,
Kun näkisin onneni ihmeen,
Kun tuntisin elämän tuoreena
Kuin vilvakan satehen vihmeen.
Ah, siellä mä laulaisin laulelmat,
Mitkä sieluni syvässä soutaa.
Täällä taistojen tiellä ne sammuvat,
Ja rintaani kasvaa routaa. —
Näin yhäti tielläni taivallan
Ja kaihoan katvetta koivun,
Runolähdettä kirkasta tavoitan —
Oi, koska mä haaveista toivun!
Unelmien ulapoilla.
Soita aalto soita,
Loiskaele rantaan!
Luo'os uurrelmia
Hopeisehen santaan!
— Tässä mietin neitokainen,
Lienenkö mä sinun lainen.
Ulapalla alkoi
Vieno vierentäsi.
Kuljit kultaisena
Väike väreilläsi.
Loistit taivon sinisyyttä,
Toivojesi täytelyyttä.
Rantavuori täällä
Sua ihannoitsi.
Sinut sylihinsä
Saada unelmoitsi.
— Tässä mietin neitokainen,
Lieneekö — hän vuoren lainen.
Soita aalto soita,
Loiskaele rantaan!
Luo'os uurrelmia
Hopeisehen santaan.
— Soudattelen aukeoilla
Unelmien ulapoilla —
Voi mua tyttö.
Vaaran takan' on punainen mökki
Poikani kiharatukkaisen,
Talven kinosta sinne on matka,
Turhaan luoksehen toivonen.
Voi mua tyttö ja voi mua tyttö —
Tuisku se kinosta nostattaa —
Poikani, hilpeä, kiharatukka
Toista jo taitavi armastaa.
Armasta vuottava.
Permannon mä pesen valkeaksi,
Lehvillä sen kylvän vihannaksi,
Valko verhot laitan ikkunaan,
Ruususet tuon sille tuoksumaan.
Kukkasilla solmin suortuvani,
Helmysiä käärin kaulahani.
Lehdon liepeheltä käkösen
Iltakukuntahan huutelen.
Näin mä sua vuotan poikaseni,
Tule, tule minun mökilleni!
Oisin kukka, ollos perhoni,
Henkiös mun hellin tuoksuni!
Lemmin, lemmin.
Kiharaiset ruskeat
Oi ne kietovi!
Silmät siniharmajat
Lumoo kummasti.
Metsänpoika, kaukomieli
Sua lemmin, lemmin.
Viidakossa asustat
Oksain suojassa,
Siellä mua armastat
Lumen helmassa.
Kaunis, kaukomielinen,
Sua lemmin, lemmin.
Metsänpoika armainen
Minne kaikkosi? —
Vieden multa sydämen,
Rauhan ijäksi. —
Häntä muistelmissani
Yhä lemmin, lemmin.
Kesänlapsi.
Mä olen kesän kasvatti
Ja riemun rikkahimman,
Sain auringolta lahjaksi
Mä tunteen tulisimman.
Mun tieni käypi ruusuilla
Ja rannan lemmikeillä.
Ja mulle aallot iloja
Soi sulosäveleillä.
Käy rinnalleni ystävä
Juo onnen runsautta,
Tän täysikesän lempeä,
Sen pyhää puhtautta.
On kesänlasten elämä
Kuin tanssi perhosien.
On aurinkoa, lämpöä,
On mettä kukkasien.
Kiidä orhi.
Näinpä ajaa valtatietä
Poikaseni sorja.
Häll' on rattaat joustavat ja
Hepo uljas, norja.
Täänpä pojan rattahilla
Tytön kelpaa olla,
Kiitää muiden katsellessa
Kylän raitiolla.
Pääni hiljaa lepäelee
Armaan olkapäällä.
Lennä orhi, lennä, liidä
Ahoilla ja mäillä.
Kuulen armaan aatelmia,
Katson kasvojansa,
Silmäin suurta sineä ja
Punaa poskillansa.
Täänpä pojan rattahille
Moni toivoi tulla. —
Kiidä orhi, lennä liidä
Kuin ois' siivet sulla.
Häiden vietto.