Kynä, joka on piirrellyt muutamain muinaisajan suomalaisten soturien
tuokiokuvia, pyrkii siirtymään keveämpään kertomatyyliin, joutuessaan
kuvailemaan liminkalaisen Hannu Krankan "sankaritöitä." Ei niin, ettei
tämäkin talonpoikaissoturi olisi kylläkin urheasti taistellut
kotiseutunsa puolesta ja kovia kokenut Pohjanmaan miesten päällikkönä
nuijasodan melskeissä ja kahakoissa vienalaisten kanssa. Mutta näistä
hänen sotaisista toimistaan ja touhuistaan pilkistää tuontuostakin
esille vähän arkipäiväisempi, hienoa hymyilyä herättävä luonteenpiirre,
joka vaikuttaa, ettei miehestä voi kertoa yksinomaan vakavalta
kannalta. Ei niin, että maineen loistokehä häneltäkään olisi
kiellettävä. Vaan olosuhteet nostivat hänet toisinaan asemiin ja
tehtäviin, joissa tavallisen pikkueläjän heikkoudetkin tulivat näkyviin
ja joihin hänen mittansa ei aina riittänyt.