KAURIS (karistaen yltään taljat). Se on kuoleman viimaa -- -- anna
minulle suuta, sinä voimakas Ihanirma. Johtakaa minut mäelle, lapset,
jotta vielä kerran saisin maani nähdä.
(Kuljettavat hänet kummulle. Kauris ojentaa molemmat kätensä.)
Jää hyvästi -- jää hyvästi -- sinä Tapion ihana koti -- te
koivuselkäiset saaret ja siintävät, kaartuvat rannat -- --
Kun olin nuorukainen, tapasin vähäisen kansan, joka eläinten kanssa
otteli elämästä ja kurjien lappalaisten kanssa saaliista. Olen
opettanut sen voittamaan karhun ja karkoittamaan tuon kavalan kansan.
-- Karjala meitä pelkää -- Akaa meihin turvaa -- me olemme Novgorodin
seutuja hävitelleet ja Auran tuhonneet.
Uurto, astu esiin ja ota perintösi vastaan -- päiväni mailleen menee.
-- Tue häntä, Ihanirma! (Käy ylemmäksi ja kohottaa katseensa aurinkoa
kohti.) En usko Manalan synkkää tarua -- sinun luoksesi sieluni halaa,
sinä säihkyvä Päivätär. -- Maatani lämmitä -- --
(Antaa käsiensä vaipua.)
Lapset, ohjatkaa ruumiini maan poveen.
(Lähtee verkalleen kummulta alas.)
(Katkelma G. von Numersin keskeneräisestä näytelmästä
"Hämäläisten taistelu").