Oli maailma ollut.
Ja kansat ja kielet
oli tuomion eessä.
Oli avattu kirjat
ja luettu synnit
kuin merien hiekka.
Niin lausui Herra:
»Siit' eikö siis mitään,
mikä aluksi oli,
ole aikojen loppuun
ihan tahratta jäänyt
läpi rikosten, syntein?»
Pääenkeli vastas:
»Luin turhaan. Mut katso,
jo vihdoin ma löysin!
Vuossadasta toiseen
läpi miljoonain polvein
näen kultaisen langan.
Se alust' on ollut.
Läpi rikosten, rutsain,
verisyntien, murhain
se loppuhun säilyy
ja hehkuu ja loistaa.
Se on äidinrakkaus!»