Joulukellot kumajaa
huurtehisten metsäin taa,
vuoret värjyin kaiun toistaa,
valot kirkon kaukaa loistaa,
sataa lunta lempeää,
kirkkoteillä heläjää
tiu'ut helkkyvänä vyönä
aamun suussa, jouluyönä.
Sydäntemme määränpää,
luokses matka kiirehtää,
joulukellos tietä johtaa,
valos yöstä vastaan hohtaa,
vaikka matka pitkä on
tähtein joulukirkkohon —
sentään et sä ole unta!
Kellot soivat, sataa lunta.