Oi kuin kulku ihmiskunnan
alla aikain on niin kumma:
kautta öiden, auringoitten,
varjot, valot elon summa.
Oi kuin kulku ihmiskunnan
on niin kumma, on niin vaikee:
yhtähäll' on riemut rikkaat,
kahtahall' on huoli haikee!
Oi kuin elon arvoitukset
on niin oudot selvitellä;
yks on orja, yks on vapaa,
ilo, onni — kellä, kellä?
Miks on yksi ylväs, jalo —
Omin ehdoin ottaa, jakaa?
Miks on kaksi mieron teillä,
alla armoin maassa makaa?
Miks? Niin miksi — tutkit turhaa,
selvitellä itse voit sen:
ken loi varjot, valon elon,
orjan, vapaan? Itse loit sen!
1909.