Niin, kerran teille ma kostan
ja kerran teille ma näytän:
ma oikeuden ostan,
ja oikeutta käytän!
Ja miss' oli maailman kulmaa,
jot' oikeuden ei hurmais huumaus?
Ja miss' oli mitä niin julmaa,
kuin — vaviskaahan — kuin oikeus?
Niin — pelätkää, te veikot veljeyden,
ja varokaa, te raukat rakkauden,
ja vaviskaa, te narrit vapauden,
on tunti tullut tunnottoman oikeuden!
1909.