Olit, vuossata, suureksi syntynyt,
oli lahjojas tieto ja taju,
mut ei tuoksu sun kummullas kukkaset nyt,
vaan kamala kalman haju.
Käy työhön, työmies, uutteraan,
käs' veljen käteen liitä!
Kaikk', kaikki työhön tarvitaan,
ei yhden voimat riitä.
En huoli sun halvasta loistostas,
en kurjasta kunniastas.
Mä kylmänä seison haudallas,
ja katselen kaihoten — lastas!
Käy työhön, työmies, kiireimmin,
äl' uuteloita vuota!
Äl' usko armo-antimiin,
mut omaan voimaas luota!
Käy työhön, työmies, suorin tie
on aineen tie — mut malta:
on valtaa kaks: yks kullan lie,
mut hengen ylivalta!
Ne raukes kätten raadannat,
ne vaikeni kuin vaate,
mut sun on määrät korkeemmat,
on ihanteet ja aate.
Ja ihantees on ihmisyys
ja aattees hyvän voitto,
ja vapaus ja veljeys
ja onnen aamunkoitto.
Käy työhön, kanssas uskallus,
ei syitä sulia pelkoon,
ja rakkaus ja oikeus
sun työtäs ohjaelkoon!
Siis työhön! Työssä luottamus,
ei syitä sulla pelkoon,
ja yhteis-onnen oikeus
sun työtäs siunaelkoon!
1902.