Te jalokivi lokaan polkekaa
ja kulta puhdas tuleen tuomitkaatte,
te korppein lailla kohta kirkukaa,
kun kerran otsan uljaan nähdä saatte!
Te madot maan, te salaa ryömielkää
ja kilvoin käykää puremaan,
jos ken vain seista tohti jalallaan,
ja kyille näyttää, ettei surmaa pelkää.
1905.