(Kuningas Ahabin historiasta.)
Jisreelin raati on huolissaan,
se on sortunut suureen vaivaan:
on saapunut käsky kuninkaan,
ja se saapui kuin salama taivaan:
"Todistus väärä valmistakaa
te Nabobia vastaan,
ett' on hän herjannut Jumalaa
ja kironnut kuningastaan.
Valamiehiksi kelmiä tuokaa kaks,
niin Nabob ulos viekää,
ja todistettuna herjaajaks
hänet herjana hengiltä lyökää!"
Sana ankara on. Kuka neuvon ties?
He vait ovat, lohdutonna.
Yks lausui: "Nabob on kunnon mies,
ken herjasi hänt' oli konna."
Mut toinen nous: "Mua kuulkaahan,
varo, Jisreel, mielesi malta!
Tosin käsky on väärä kuninkaan,
mut Herran on esivalta!"
Niin horjuvi raati Jisreelin,
oli tunto ja oikeus turhaa;
esivalta kun kerran on käskenyt, niin
se vannoo väärin ja murhaa.
Suurkelmiä päättivät hankkia kaks,
niin Nabob ulos viedään,
ja todistettuna herjaajaks
hän herjana hengiltä lyödään.
Te tiedätte sitten sen historian.
Teki Jisreel synnin raskaan;
ja oikeutt' ei polkemaan
saa käydä kuningaskaan.
Näet Jumalan mies tuli Ahabin luo:
"Näin kuuluvi käsky Herran:
missä koirat nyt Nabobin verta juo,
ne sun veres särpivät kerran!"
1903.