Oi, syvyytt' ihmeellistä
Sun armos, Jumala,
Yl' ihmisjärjen käypää
Ja tutkimatonta!
Niin hellithän Sä meitä,
Sun helmast' eksyneitä,
Ett' ennen kuoloon Poikas soit,
Kuin meidän kuolla antaa voit!
Oi, rakka'uttas suurta,
Ikuista, ihanaa,
Min syvyytt' ääretöntä
Vain voin ma aavistaa!
Jos pisarankaan milloin
Sain tuta sitä, -- silloin
Jo riemuitsi mun rintani, --
Kuink' armast' ois siis luonasi!
Kuink' armast' aina olla,
Sun luonas, Herra, ois!
Kuink' armast', esirippu
Kun nostetahan pois,
Kirkkautta Jumalansa
Kun aina Herran kansa
Avoimin kasvoin katselee
ja kanteleitaan soittelee --!
Mer' armos, rakka'utes
Siell' ylhääll' aukeaa
Jo koko loistossansa, --
Oi, suurta, ihanaa!
Siell' ikuinen on kevät,
Ja taivaat säteilevät
Ijäti Herran kunniaa,
ja taivaat uudet on ja maa --.
Siell' iloita myös aina
Voi sydän kurja tää,
Tuhannet jota tuskat
Nyt särkee, synkistää.
Siell' ylistystä Herran
Viel' ääni munkin kerran
Kai heläjää kanss' enkelten
Ja kaikkein lunastettujen.
Oi, syvyytt' ihmeellistä
Sun armos, Jumala,
Yl' ihmisjärjen käypää
Ja tutkimatonta!
Sinulle kiitostansa
Maan ääret, kaikki kansa
Sydämin, suin siis veisatkoot
Ja kanteloillaan soittakoot!