Luota, sielu, Herrahasi!
Ääretönhän armons' on,
Katuville laupeutensa
Lausumaton, pohjaton!
Herran luo siis luottaen
Käy, oi, sielu suruinen!
Luota, sielu, Herrahasi!
Kuolemaas ei tahdo hän.
Tähteshän hän kärsi, kuoli
Ristinkuolon hirveän!
Luottaos, oi, Herraas siis!
Hän suo lohdun murheisiis!
Luota, sielu, Herrahasi!
Katso uskon katsehin,
Mitkä merkit käsissänsä,
Jaloissaan on vieläkin;
Mitkä merkit vieläkin
Kantaa paimen parahin!
Luota, sielu, Herrahasi!
Parhain teistä on se tie,
Jota hän sua johtaa, vaikka
Ruusuin yli ei se vie.
Sittenkin, oi, sittenkin,
On se teistä parahin!
Luota, sielu, Herrahasi!
Luottaos, oi, luottaos!
Korpimatkan jälkeen kerran
Ihana on palkintos;
Iki-ilo verraton
Sulopalkintosi on!
1900.