Merikö aava vaiko metsälampi
On sinust', armas, sulomp', ihanampi?
Ma meren lainehia, myrskysäitä,
Vapaita seljän suuren tuulispäitä
Rakastan.
Tahdotko kuulla kosken hyrskintätä
Vai lähtehenkö vienon läikkynätä?
Minusta sulompi on kosken soitto:
Sen soitossa soi vapa'us ja voitto
Sorretun.
Armaampi onko kukkain kuiske hellä
Vai metsän humu säällä myrskyisellä?
Ma ihailen, kun soivat tuulten torvet,
Kun virteen suureen yhtyy kaikki, korvet
Kuorossa.
Miks' ihailenkaan myrskyä, -- en tiedä.
Se ehtinythän on niin paljon viedä.
Siks' ehkä, kun tutuimmalta soiden
Eloni tarinaa se pauhinoiden
Kertovi!
Ei kauvan viihdy maissa merimiesi:
Mer' aava, suur' on hälle kotiliesi.
Hän sitä kaihoo, vaikka meren rinta
Monesti hälle mieltä raivoisinta
Uhkusi.
Noin minäi kaihoan ja lemmin merta
ja tuulta, joka raitistuttaa verta,
Noin lemmin työtä, ponnistusta, vaivaa.
Ja tyrskyä, mi syvään merta kaivaa
Elämän!
Hei, aallot elon, korviin kohiskaatte!
Hei, tuulet tutut, nouskaa, tohiskaatte!
Sep' eloa, kun miesi tuulten kanssa
Avulla Herran koettaa kuntoansa --
Toivossa.