Muut ne uinuu, -- minä valvon,
Valvon luona sairasten.
Yksin valvon syksy-yönä
Lapsosia vaalien.
Tulirokko, tuima tauti,
Pienoisia ahdistaa.
Neljä pientä, kultapientä
Sairaana -- oi, katkeraa!
Valvonut jo äitikulta
Aamuun ast' on monet yöt.
Äitirukka! -- raskaat äidin,
Puolison on huolet, työt!
Vaiti, hiljaa valvoskelen,
Rinta rauhatonna lyö. --
Oi, kun tointuis pienokaiset!
Oi, kun valkeneisi yö!
Vaivojansa vaimennella,
Koito, tässä ko'etan;
Vuoteen luota vuoteen luokse
Syksy-yössä va'ellan.
Raskast' on se, raskast' on se,
Valitukset voi, ne soi!
Auttaa tahtoisin, mut seison
Voimatonna -- ah, en voi!
Auttaa, tahtoisin, -- mut turha
Tahto, toivomus on tuo.
Korke'uteen huokaella
Hiljaa vain voin Herran luo:
Herra, Herra, armon Herra!
Auta Sinä -- Sinä voit!
Armait' auta pienoisia,
Jotka hoitohomme soit!
Auta, Herra, armon Herra!
Lievitä ja paranna!
Tai jos toisin tahdot, -- voimaa
Anna tahtoos taipua!
15/11 1901.