Kenelle huokaan huoliani
Ja laulan vienot virteni?
Jo hautaan vaipui vanhempani
Ja alle nurmen armaani.
Ne rinnat ovat riutunehet.
Minua jotka rakasti;
Ne sydämet on sortunehet,
Minulle jotka sykkäili.
Vain tuulosille, tähtösille
Voin huoata mä huoliain,
Vain laulaa rannan lainehille
Mun sortuneesta onnestain.
Ei, ei! Viel' rakka'us on _yksi_,
Jok' auttaa voi ja lohduttaa.
Jos sydän kuinka särjetyksi
Lie tullut -- _se_ voi parantaa.
Se rakka'us on, Herra, sinun
Sun puolees huo'ata ma voin.
Sa lohtua, oi, anna, -- minun
Sa armaan' ollos, aurinkoin!