Se suhde on untuvanhieno,
Se suhde sun ja mun.
Sit' aattelemasta harvoin,
Vain harvoin irtaudun.
Se suhde on untuvanhieno
Ja hellä kuin päivän koi.
Niin hieno, särkymist' että
Sen peljätä täytyy, voi.
Voi, jos se, voi, jos se särkyy,
Jos onneni rikkauntuu,
Niin pimene, pimene, päivä,
Ja sammua saat myös, kuu!
Ei iloa, ihannetta
Täss' elossa mullen ois,
Jos onneni hautauskellot
Mun korviini kerran sois!