"Voi, tyttö! Varros! Kostan!
Sytytit sydämen.
Syliini suljen, nostan
Ja sua suutelen".
"Sun, pulmu, povelleni,
Suloisen sivallan,
Ja kultakahleheni
Mä sormees sovitan!"
Näin uhkasin ja vannoin,
Mut immen nähtyäin
Sen rauhass' olla annoin
Ja -- hämilleni jäin.
Kuin kiinni kiedottuna
Mä istuin vaiti vain,
Silm' arkana ja puna
Väreili poskillain.
Ja niinkuin pyhyys loisi
Silmistään loistoa,
En tohtinut hänt' oisi
Kädelläin koskea!