Sen muistan päivän, kun ensi kerran
Sun, immyt armas, mä silmäs näin.
Sen muistan päivän mä aina, aina,
Se konsaan häivy ei mielestäin.
Se päivä armas ol' suvipäivä,
Ja kukat vast' oli puhjenneet,
ja puhjennut vast' olit kukaks' itse, --
Siit' ai'at pitkät on vierineet.
Niin päivyt hellästi silloin paistoi,
Mun Herran' hyvyyttä, heijasti,
Ja sielus hyvyyttä silmäs loisti
Ja tuntos puhtautta tulkitsi.
Ja sinijärvellä, -- muistanetko? --
Min rannall' oltihin, kangastus
Niin kaunis nähtiin -- ja kangastukset
Loi kauniit meillekin rakka'us.
Sen muistan päivän, kun ensi kerran
Sun, immyt armas, mä silmäs näin.
Ja muistan, että siit' ai'ast' asti
Et enää häipynyt mielestäin.