Magialla ymmärretään tavallisesti noituutta eli taikuutta, jolla
aikaansaadaan toivottuja tuloksia aineellisen elämän alalla nopeammin ja
varmemmin kuin luonnollisilla keinoilla. Sitä kutsutaan hyväksi eli
valkoiseksi, jos sen avulla tavotellaan hyötyä ja etua itselleen tai
ystäville, pahaksi eli mustaksi taas, jos sitä käytetään toisten
vahingoittamiseksi.
Allan Menzies sanoo suomeksi v. 1910 ilmestyneessä kirjassaan
»Maailmanuskonnot»: »Jokaisessa raakalaisuskonnossa on joku määrä
_taikuutta_, käytetään taikakeinoja, joiden avulla luullaan voitavan
vaikuttaa tulevaisiin asioihin tai saada edeltäpäin tietoa niistä.
Kehittymättömällä ihmisellä ei ole tarkkaa kunnollista tietoa
luonnonlaeista, eikä hän ymmärrä syyn ja seurauksen suhdetta, niin että
hänen mielikuvitustaan ei rajoita mikään ja hän luulee voivansa monella
tavalla vaikuttaa luonnon kulkuun. Hän jäljittelee sellaista, jota hän
luulee tapauksien syyksi, ja odottaa siten saavansa aikaan samallaisia
tuloksia; hän käyttää valtaansa, jonka hän luulee henkien yli omaavansa,
pakottaakseen niitä täyttämään hänen toivomuksiaan. Tai hän käyttää
esineitä, joissa hän luulee jonkun salaisen voiman piilevän, sillä
tavalla, että hän laskee siten saavansa toivotun tuloksen aikaan.
Taikausko tulee siten tekemisiin sekä henki-uskon että satunnaisten
esineiden palvelemisen kanssa, siis sekä animismin että fetishismin
kanssa. Heimon keskuudessa on tavallisesti _erityinen henkilö_, joka
tuntee nämä asiat ja pystyy niitä käyttämään.»[63]
Tuntuu siis melkein kuin prof. Menzies asettuisi valistusajan kannalle
magian ja mystiikan suhteen ja leimaisi niitä paljaaksi taika- ja
harhauskoksi. Tieteellisesti oikeammalla ja varovaisemmalla kannalla on
prof. Heinrich Schurtz laajassa, suomeksi v. 1915 ilmestyneessä
teoksessaan »Kulttuurin alkuhistoria», sanoessaan: »Nykyajan tutkija on
saanut ratkaistavakseen sangen vaikeita ongelmia. Tarkempi perehtyminen
hypnotismiin on osoittanut, ettei pelkkä kielteinen kanta ja rikkirepivä
»skepsis» riitä, vaan että suurella osalla siitä, mikä luonnonkansoissa
esiintyy mystiikkana, on tieteellisesti todistettava pohja ja perus.
Siten on kuoliniskun saanut esim. se mukava katsomus, että kaikki
shamaanit ja poppamiehet olivat taitavia ilveilijöitä ja
silmänkääntäjiä.»[64]
Suomalaiset ja lappalaiset ovat aina ympärillä asuvien kansojen mielestä
olleet mahtavia noitia ja velhoja, ja tietysti näillä on ollut syytä
uskoonsa. Ei millään kristityllä kansalla liene säilössä niin paljon
kaikenkaltaisia lukuja ja loitsuja kuin on meidän kansallamme. C.A.
Gottlund sanoo kirjotuksessaan »Vanhoin Suomalaisten viisaus ja
opin-keinot»: »Hyö (suomalaiset kansat) ovat ensinnik siitä mainittavat,
ettei mikä kansa muailmassa, on tullut niin ympärinkuultuiksi heijän
Taikauksista ja Noitumisistaan, kuin tämä Suomalainen kansa. Nämä keinot
ovat heissä kohottaneet ihtiensä varsin yheksi Opiksi, eli
Tietomukseksi; joka kyllä ulkopuolellansa osoittaaksen, osittain
ruakoilla ja ouvoilla kuvilla, osittain merkillisillä tapauksilla,
_joit' ei ykskään ole vielä tutkinut_. Sisällensä osottaa tämä Oppi ynnä
turhuutta, monta myöskin _isoa tietoa ja viisautta_, joka selittää, että
ehkä Suomalaiset silloin elivät melkeen mielen pimäyvessä, niin oli
heillen kuitenkin yks luonnollinen ehkä erikummainen _Viisaus_, joka oli
aivan iso, vaikka se tehtiin luonnottomaksi; ja osotettiin ouvolla
tavalla. Tällä heijän viisauvellansa ja turhuuvellansa peloittivat hyö
muita kansoja, ja piettiin voimaallisimpinä ja tietävämpinä muista
ihmisistä. Sanottiin kyllä että hyö olivat liitoksessa perkelen kanssa,
ja siltä saivat sekä viisauvensa että voimansa. Luonnottomalla tavalla
ovat ihmiset aina olleet nopiat selittemään käsittämättömiä tapauksia;
ja jos taikausten harjottaminen osottaisi Suomalaisissa mielen
valistamattomuutta, niin eivät hyökään olleet heitä viisaammat, jotka
taisivat tätä uskoa, ja siihen luottivat.»[65]
Jo v. 1782 ilmestyi Turussa K.S. Lencqvist'in latinankielinen tutkimus
vanhojen suomalaisten tietoperäisestä ja käytännöllisestä taikauskosta
(_Dissertatio de superstitione veterum Fennorum theoretica et
practica_), ja koska siinä luokitellaan ja luetellaan maagillisia
ilmiöitä tyhjentävämmin kuin myöhemmissä teoksissa, mitä olemme nähneet,
tahdomme tässä lyhyesti toistaa Porthan-Lencqvistin luokittelun.[66]
»Hyväätekevää loitsutaitoa» eli valkoista magiaa oli seuraavat lajit:
1) _Ennustaminen_, joka tapahtui a) vedellä (myöhemmin paloviinalla tai
kahvilla) täytetyn maljan eli pikarin avulla, b) potilaan
vaatekappaleista, c) aaveista, d) arpomisella (seulalla, noitarummulla)
ja e) päivien valinnalla.
»Aaveet olivat ikäänkuin tulevaisten tapausten enteitä ja otettiin
monenlaisista kohtaavista ja satunnaisista seikoista. Niinpä korvien
suhina ennusti, että tultaisiin kuulemaan uutisia; akan kohtaaminen,
kynnykseen kompastuminen ja hevosen selästä putoaminen olivat muka
pahoja aaveita; naakkojen vaakunta, kissan naukuminen ja poskien tai
leuan syhyminen merkitsivät vierasten tuloa. Kuoleman enteitä oli
monenlaisia, esim. se naputus, minkä seinään tekee _kuoleman kello_
(_Thermes Pulsatorium_), koirien ulvonta ja huuhkajain huuto, maassa
oven edessä ristissä olevat oljenkorret tai lastut» j.n.e.
Päiväin valinta perustui nähtävästi astrologisiin tietoihin. »Heillä oli
onnelliset ja onnettomat päivänsä.» Alakuun viimeiset ja yläkuun
ensipäivät esim. olivat »tyhjiä päiviä», koska kuu silloin oli
näkymätön, ja niinä päivinä ei ollut hyvä kylvää eikä lannottaa peltoa.
2) _Lumous_, jolla loitsijat lujittivat itseänsä muitten nostattamia
vahinkoja ja onnettomuuksia vastaan ja pystyivät torjumaan ja kääntämään
ne pois itsestään. a) Loitsuillaan y.m. keinoilla he koettivat tehdä
ruumiinsa haavottamattomaksi ja turvatuksi kaikenlaisilta aseilta,
turvata karjaa petojen hyökkäyksiltä, suojata asuntojaan tulelta ja
ajopelejään varkailta sekä menestyksellä puolustaa asiaansa oikeuden
edessä. b) Vannottamisella yrittivät estää luonnonvoimia vahinkoja
tuottamasta ja vahingollisia eläimiä haittaa tekemästä. c) Manauksilla
koettivat poistaa ja karkottaa karhut, taudit ja muut pahat itsestään ja
ystävistään. d) Varaamisella (käyttämällä ristinmerkkiä, kääntämällä
sukat nurinpäin, tekemällä eräänlaisia solmuja, lahjuksilla, uhreilla
j.n.e.) arveltiin voitavan luotansa torjua niitten pahain ihmisten
juonet ja hankkeet, jotka taikatempuillaan kokivat vahingoittaa. e)
Takaisin kääntämisellä luultiin itseään turvattavan niistä vaurioista ja
rikkeistä, mitkä joku vihamies oli nostanut. Siispä koettivat tämän
taidon mestarit kääntää saamansa pahat takaisin kateihin. f)
Palautuksella kokivat loitsijat korjata vammoja ja saattaa kadonneet
esineet entiseen loukkaantumattomaan tilaansa. He pakottivat siten esim.
varkaan tuomaan takaisin tavaran ja miehestään vierotetun vaimon mielen
kääntämään rakkautensa takaisin mieheensä.
3) _Onnen tavottaminen_ eli _tuominen_. Tämä tapahtui osaksi
monenlaatuisilla salaisilla tempuilla, osaksi jonkinlaisen kotihengen
(Lencqvist sanoo _spiritus familiaris_, »piritys», me sanoisimme tontun
eli haltian) avulla, joka hankkii ystävilleen rikkautta, rahaa ja muuta
hyvää.
»Pahantekevää loitsutaitoa» eli mustaa magiaa luetellaan seuraavat
lajit:
1) _Silmäin kääntäminen_. »Tällöin velhot hämmentävät luotteillaan
muitten ihmisten kaikki sielun ja ruumiin kyvyt siihen määrään, että
nämä eivät ole omia käskijöitään, vaan ovat kuulevinaan, näkevinään ja
tuntevinaan sitä, jota juuri tahdotaan heidän kuulevan j.n.e., tai
vahingoittavat itseään.» Lencqvist luettelee, miten petetään silmiä,
korvia, kieltä, mielikuvitusta, miten saatetaan toinen suunniltaan,
miten vaikeutetaan hänen liikuntokykynsä tai kerrassaan poistetaan se,
miten mielin määrin pannaan liikkeelle toisen tunteita. Kaikkia näitä
ilmiöitä kutsutaan nyt hypnotismiksi.
2) _Noitumus_ ahtaammassa merkityksessä, jolloin »jumalattomilla
tempuilla väijyvät muitten henkeä, menestystä ja omaisuutta, eivätkä
näin rikoksellisen tarkoitusperän saavuttamiseksi katso mitään keinoa
häpeälliseksi, kunhan vain asia voi tapahtua salaa ja turvassa». Tähän
tarkotukseen käytettiin varsinkin noidannuolta eli »tyrää», jota
kuvailtiin keräntapaiseksi ja joka sai ruumiin sisäosissa aikaan niin
ankaraa kipua, että kuolema varmuudella seurasi. Myös saattoivat he
taudeilla vaivata vihamiestään tai saattaa hänet synkkämieliseksi,
halvautuneeksi, sokeaksi tai ontuvaksi. Toisen avioliittoakin pyrkivät
noidat häiritsemään ja tekemään onnettomaksi, hedelmättömäksi,
riitaiseksi tai muulla tavalla kurjaksi. Vieläpä pyrittiin turmelemaan
vihamiehen luonnetta, niin että hänestä tuli varas, rosvo, avionrikkoja,
juoppo, tuhlaaja tai muulla tavoin paheellinen henkilö.
3) _Puskut ja kiroukset_, joilla »täydestä suusta syydettiin
vihamiehelleen tai vastustajalleen, jolle pahaa suotiin, onnettomuuksia
ja toivottiin tälle itselleen ja koko hänen heimolleen kaikkea turmiota.
Nämä toimitettiin määrätyillä menoilla ja luvuilla, joihin lisäksi tuli
kaikennäköisiä jumalattomia apukeinoja.»
Apuneuvoista, joita loitsijat--sekä valkoiset että mustat--käyttävät
toimituksissaan, mainitsee Lencqvist m.m.
1) _Taikamerkit_, kirjaimet, numerot tai muunlaiset merkit, ja voimme
lisätä 2)_taikakalut_, esim. seulat, noitarummut j.n.e.
3) _Sanat_, s.o. sanat ja lyhemmät lauselmat, joilla poistettiin
tauteja, lumottiin käärmeitä j.n.e.