Sä väität, ett'et ymmärtää sä voi,
Miks ystäväs sun kirjaas kieltää koittaa,
Et tahdo myöntää, että vahingoittaa
Se moraalillaan kärpäistäkään voi.
Vaan ystäväs on sentään oikeassa,
Kun kirjas julkaisua estää koittaa:
Sisällys onhan hiukan tarttuvaista,
Näät tyhmyys, peijakas, se vahingoittaa.
»KALLIHIN KANSAN VUOKSI!»
Tuoll' istuvi uuttera tiedemies,
Hän viisauksia niin paljon ties,
Ett' kansoa tyhmää nauroi vaan --
Mut lausuis julki hän aatteitaan
Ei »kallihin kansan vuoksi!»
Ja pappikin paljo hän saarnailee
Ja itseksensä hän kummailee,
Mitä kaikkea ihmiset uskoo nuo --
Mut aatteitaan ei ilmi hän tuo
Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
Myös hallitus kyllä se myöntää voi,
Moni määräys hullulta tänään soi,
Moni ammoin joutanut oisi jo pois
Mut kuinka sen sentään tehdä vois
Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
Ja kansakin joskus se valveutuu,
Kun ulkoa uutiset tunkeutuu,
Se vaatii tietoa, vapautta,
Mut tuotahan tohdita kuunnella
Ei--»kallihin kansan vuoksi!»
Jos kilpikonniksi käymmekin näin,
Niin konttaahan konnakin eteenpäin!
Ja aika jos jättää ja kansat muut,
Me tukimme tyynenä kaikkein suut
Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
Jos vapaammin joku kirjoittais,
Ei kustantajaa hän varmaan sais,
Ken auttaa tuota hän tohtiskaan
Pian oisivat kaikki jo niskassaan
Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
Siis jos sulla vapaampi aate lie,
Se syömmesi soppeen piiloon vie,
Ett'ei sitä kansasi vainuis vaan
Ja häiriy vanhassa rauhassaan.
Sst! »kallihin kansan vuoksi!»
»KUNNON MIES».
Kun teet sä niin kuin käsketään,
Kun syöt sä, mitä syötetään,
Niin olet kunnon mies.
Kun uskot, mitä saarnataan,
Et pyrji koskaan vapaampaan,
Niin olet kunnon mies.
Kun pidät paikkas, jonka sait,
Ja vanhat aatteet, tavat, lait,
Niin olet kunnon mies.
Kun katsot miehiin johtaviin
Kuin kansa katsoo jumaliin,
Niin olet kunnon mies.
Kun kaikillen sä rauhan suot,
Ja vastustuumat vatsaas juot,
Niin olet kunnon mies.
Kun silmät, korvat ummistat,
Ja omantuntos laajennat,
Voit olla kunnon mies.
Jos järki, tunne poljetaan,
El' hiisku koskaan sanaakaan,
Niin olet kunnon mies.
Lyö rintoihis ja lausu näin:
»Kun teen mä virkatehtäväin,
Niin olen kunnon mies!»
Ja sua kiittää isänmaa,
Ja haudalleskin kirjoittaa:
»Täss' lepää kunnon mies!
Hän täytti miehen tehtävän,
Hän näytti meille selvähän,
Kuin elää kunnon mies.
Hän muille aina rauhan soi,
Ja leipätiensä varman loi,
Tee niin, oot kunnon mies!»