Pisara olin,
mereen tulin,
tahdon taas pisaraksi tulla.
Iloita, surra,
miten mieli käskee,
ettei kukaan näe eikä kuule.
Ah, en saata enää!
Oma maailma olin,
nyt soitan kera suuren orkesterin.
Käy sitkat säikeet
sydämestä sydämeen,
mun vereni lyö tuhansien tahtiin.
Pyrin ennen mereen,
nyt siitä pois päästä
on sieluni ijäinen autuus.
Mitä auttaa minua,
jos meri on vankka,
kun vaan olen meren murto-osa?
Ei kunnia suuri,
jos voittaa, kaatuu
mies sotisopa miljoonan kanssa.
Ma humista tahdon
kuin vuorihonka
yksin alla aution taivaan.
Ma taistella tahdon
kuin metsäkoski
yksin halki tiettömän tienoon.
Ma sammua tahdon
kuin tähdenlento
tien viitaten erämaan lampeen.
Ah, en voi, en saata!
Ma elämään tulin,
nyt täytyy mun elon laine olla.