Ei löydy siis mitään erityistä elintä, jonka tarkoitus olisi erittäin
pitää huolta aineidenmaihdoksesta ruumiissa, waan kaikki kudokset
ja elimet auttawat siinä. Watsa ei siis yksinään hyödy rawinnosta,
jäsenten yksinään työtä tehdessä, waan molemmat auttawat toisiaan ja
omat sowussa. Aiwot, jotka lepääwät niin hiljaisina ja suojeltuina
luukotelossaan, eiwät ole laiskureita toimeliaitten lihaksien rinnalla;
eiwätkä aiwot myöskään ole näille mikään omawaltainen hallitsija, joka
pakoiltua heitä yli heidän woimainsa työtä tekemään, sillä ne itse
wäsywät hallitsemisesta ja käskemisestä. Molemmat sowittawat siis
toimensa toistensa mukaan.
Mutta olkoon erityinen elin kuinka tärkeä hywänsä kokonaisuudelle,
niin toimeen tulematon se on, ellei toiset elimet auta sitä työllään.
Jos suolikanawa kuin hywästi woisi sulattaa ruokaa, niin se ei edes
itse saisi siitä tarpeeksi rawintoa, ellei hermosto aistimien kanssa
ja liikuntaelimet auttaisi itse rawintoaineiden hankkimisessa. Samoin,
jos kiertokulkuelimet ja keuhkot woisiwatkin tehdä palwelustaan
moitteettomasti, waan rintalihakset eiwät toimittaisi hengittämistä,
niin olisiwat edelliset aiwan tarpeettomia elimiä. Ellei aiwoja
lakkaamatta pidetä woimissa rawintoelimien kautta, niin on heidän myös
mahdotonta toimittaa mitään. Ja ainoastaan aistimien awulla tulee
aiwoille ylipään mahdolliseksi ulkomaailmasta saada jotakin käsitystä
siitä mikä tapahtuu ympärillä.
Jossakin elimessä tapahtuma aineidenwaihdos eli toiminta ylipäänsä
waatii siis wastaawaa toimintaa kaikissa muissa elimissä. Kun nyt
kaikki elimet waikuttawat sopuisasti, tekewät he, niinkuin jo alussa
sanottiin, yhteensä ruumiillisen kokonaisuuden, eläwän olennon.
Me woimme muutaman wertauksen kautta tehdä tämän selwemmäksi. Hywässä
kellonrakennuksessa tarttuu, niinkuin tiedämme, toinen hammas hywästi
toiseen, ja niin saatetaan ratas rattaan perästä liikkumaan; kello käy
oikein, ja illan tullen wedämme luodin taas ylös. Niin jatkuu myös
elimellisen olennon elo päiwästä paiwään. Se "wetää ylös" itsensä joka
päiwä ottamalla rawintoa; se mikä kuluu korwataan samassa määrässä,
ja kokonaisuus pidetään woimassa pahemmitta häiriöittä. Waan wiimein
woi kuitenkin jotakin odottamatonta tapahtua, jota olento itse ei woi
auttaa, tahi tulee koko rakennus niin wanhaksi ja kuluneeksi, ettei
se enää woi käydä säännöllisesti. Rattaiden hampaat eiwät enää tartu
tarkkaan toisiinsa ja kello alkaa jättäytyä, kunnes se itsestään
seisattuu. Myös elimellisen olennon elo lähestyy loppuaan, ja kuolema
saapuu elon ehtoona.
Useat elimelliset olennot, niinkuin kaswit ja waillinaisemmat eläimet
eiwät woi osoittaa muuta kuin semmoisia werraten wähemmin monimutkaisia
_ruumiillisia elonilmauksia_; niillä supistuu nimittäin elontoiminta
melkein yksistään aineidenwaihdokseen. Täydellisemmillä eläimillä sitä
eastoin on ruumiinelinten toiminta paljoa monipuolisempi, ja siihen
yhdistyy henkisiä ilmauksia. Me huomaamme esimerkiksi näiden eläinten
olewan erinomaisen paljoa eteensä ajattelewia itselleen rawintoa
etsiessään sekä poikiaan hoitaessaan; me tiedämme miten koira on
isännälleen uskollinen ja monessa tilaisuudessa osoittaa hammästyttäwää
ymmärrystä. Kaikessa tässä nähdään siis selwiä merkkejä eläimillä
löytywästä sielun elämästä.
Olemme nähneet samojen elimien, jotka muodostawat täydellisempien
eläinten ruumiin, myös olewan ihmisen ruumiin elimet, ja
yhtämittaisesti tämän kanssa ihmisellä saman elontoiminnan olewan
käymässä kuin niillä. Mutta useat tärkeät elimet owat ihmisellä
paljoa täydellisemmin muodostuneita. Ihmisen kädet owat oimallisia
työaseita; äänielimen kautta matkaansaatetulla äänellään woi ihminen
sanoilla lausua mitä hän ajattelee ja tahtoo; hänellä on aiwot, jotka
wälittäwät semmoisten asiain käsittämistä, joita eläimet eiwät woi
käsittää, j.n.e. Ja näiden ruumiillisten etemyyksten mukaan on hänellä
korkealle kehittyneitä henkisia kykyjä. Juuri nämät ylewämmät henkiset
elonilmaukset antawat meille sanomattoman suuren etewyytemme kaikkien
muiden elämien olentojen suhteen, ja tekewät meidät ajattelewiksi,
siweellisellä ja wapaalla tahdolla warustetuiksi olennoiksi.