Heräsin aamuyöllä unestani omituiseen hyväntuntuun. Mistä se lie
tullut? Olin kuin kylvystä noussut, tai niin kuin viileä viini olisi
kostuttanut janoisia huuliani. Muistelin untani, joka hetki sitten
oli minut jättänyt. Oi niin! Olin tuijottanutkin eräisiin silmiin. Ne
olivat syvät ja pimeät kuin kaksi kaivoa, — ja niiden syvyydessä näin
minä oman kuvani heijastuksen.