Silloin, kun en vielä tuntenut rakkautta enkä sinua, tunsin minä
olevani kuninkaantytär, jonka sielu oli suuri ja rikas kuin isänsä
valtakunta, ja minä kannoin korkealla päätäni.
Mutta kun sinä tulit ja rakkauteni heräsi ja tahtoi antaa sinulle
ruhtinaallisia lahjoja, — silloin huomasin, että minun sieluni oli
vain pieni kerjäläistyttö, joka ei voinut niistä ainoatakaan täyttää.
Painoin pääni alas ja ojensin sinulle käteni hyvästiksi.
Älä käsitä väärin, ystävä, lähtöäni. Älä luule, että rakkauteni kuoli,
vaikka ojensin sinulle käteni hyvästiksi, — sillä rakkauteni käskystä
sen ojensin.
Ystävä, älä pyydä minua jäämään, vaan salli minun mennä, sillä minun
sieluni on repaleinen kerjäläistyttö ja häpeää köyhyyttänsä rakkauteni
edessä. Salli minun mennä ja vaatettaa se ja koota sille rikkauksia,
jotta se voisi täyttää rakkauteni vaatimukset ja antaa ruhtinaallisia
lahjoja.
Salli minun mennä, — sillä rakkauteni käskystä minä menen. Salli minun
jättää sinut, — sillä sinulle elääkseni — minä Sinut jätän.