Edelliset. Scapin.
_Scapin_ (pää sidottu ikäänkuin se olisi murskana, kaksi miestä kantaa
häntä). Voi, voi, hyvät herrat, te näette -- -- voi, te näette missä
surkeassa tilassa minä olen! -- -- Voi, minä en ole voinut kuolla,
ennenkuin saan pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joita olen loukannut.
Voi, niin, hyvät herrat, ennenkuin viime kerran hengähdän, pyydän koko
sydämmestäni teitä antamaan minulle anteeksi kaikki, mitä mahdollisesti
olen rikkonut, erittäinkin mitä herra Arganteen ja Géronteen tulee.
Voi!
_Argante_. Minä puolestani annan sinulle anteeksi. Mene ja kuole
rauhassa.
_Scapin_ (Gérontelle). Teitä minä enimmin olen loukannut tuolla
selkäsaunalla -- -- --
_Géronte_. Elä siitä enää puhu; minäkin annan sinulle anteeksi.
_Scapin_. Minä olin hyvin ajattelematon, kun uskalsin selkäsaunan -- --
_Géronte_. Anna koko asian olla.
_Scapin_. Kuollessani minua kovasti surettaa se selkäsauna,
jonka -- --
_Géronte_. Vaikene Herran nimessä!
_Scapin_. Tuo onneton selkäsauna, jonka -- --
_Géronte_. Pidä suusi kiinni, sanon minä, unohda kaikki.
_Scapin_. Voi! Tätä hyvyyttä! Mutta annatteko te koko sydämmestänne
anteeksi sen selkäsaunan, jonka -- -- --?
_Géronte_. No, annan. Elkäämme siitä enää puhuko. Minä annan sinulle
kaikki anteeksi, olkoon se sitten mitä tahansa!
_Scapin_. Voi, hyvä herra, sananne oikein keventävät mieltäni.
_Géronte_. Niin, mutta minä annan sinulle anteeksi vaan sillä ehdolla,
että sinä kuolet.
_Scapin_. Mitä, herra Géronte?
_Géronte_. Minä peruutan sanani jos paranet.
_Scapin_. Voi, voi! Minua alkaa taas pyörryttää.
_Argante_. Herra Géronte, meidän ilomme tähden, antakaa hänelle
anteeksi ilman ehtoja.
_Géronte_. No, olkoon.
_Argante_. Menkäämme yhdessä ruoalle paremmin nauttiaksemme onneamme.
_Scapin_. Ja minä, minut, kantakaa minut pöydänpäähän, siellä tahdon
minä odottaa kuolemaa.