Argante. Géronte. Nerine. Silvestre.
_Géronte_. Ah! sinä, imettäjä!
_Nerine_ (heittäytyen Géronten eteen). Ah! herra Pandolphe!
mikä -- -- --
_Géronte_. Kutsu minua Géronteksi, äläkä enää käytä tuota nimeä. Niitä
syitä ei ole olemassa, jotka pakoittivat minua käyttämään sitä
Tarentossa.
_Nerine_. Voi! mitä huolia ja murheita tuo nimenne muutos on tuottanut
meille, me emme voineet mitenkään löytää teitä täältä!
_Géronte_. Missä on tyttäreni ja hänen äitinsä?
_Nerine_. Tyttärenne ei ole kaukana täältä. Mutta ennenkuin näette
hänet, täytyy minun pyytää anteeksi, kun uskalsin naittaa hänet; me
olimme niin suuressa puutteessa emmekä tienneet missä olitte.
_Géronte_. Minun tyttäreni naimisissa?
_Nerine_. Niin, hyvä herra.
_Géronte_. Ja kenen kanssa?
_Nerine_. Erään nuoren herran kanssa. Hänen nimensä on Octave ja on
erään herra Arganten poika.
_Géronte_. Taivas!
_Argante_. Mikä sattuma!
_Géronte_. Vie meidät pian, pian sinne, hänen luokseen.
_Nerine_. Teidän ei tarvitse muuta kuin poiketa tähän taloon.
_Géronte_. Mene edeltäkäsin. Seuratkaa minua, herra Argante.
_Silvestre_ (yksin). Siinäpäs on aivan odottamaton tapaus.