Argante. Scapin.
_Scapin_ (Its.). Tuossa hän on ja hautoo mietteitään.
_Argante_ (luullen olevansa yksin). Käyttäytyy siten, ei ajattele sen
pitemmälle! Heittäytyy mokomaankin liittoon? Voi, voi, sitä
kevytmielistä nuorisoa.
_Scapin_. Nöyrin palvelijanne, herra Argante.
_Argante_. Päivää, Scapin.
_Scapin_. Poikanne naimisjuttu kai pyörii päässänne?
_Argante_. Myönnän kyllä, että hän on tuottanut minulle suurta
mielipahaa.
_Scapin_. Niin, elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Parasta on aina olla
valmis ottamaan niitä vastaan. Kuulin kerran, siitä on jo pitkä aika,
erään viisaan miehen lauseen, joka sitten aina on pysynyt muistossani.
_Argante_. No?
_Scapin_. Että niin pian kuin perheenisä on kotoa poissa, täytyy hänen
ajatella kaikkia ikäviä mahdollisuuksia mitkä häntä palatessaan voivat
kohdata: ajatella, että hänen talonsa on palanut, rahansa varastettu,
vaimonsa kuollut, poikansa raajarikkona, tyttärensä vietelty, ja pitää
sitä, mikä ei ole tapahtunut, suurena onnena. Minä puolestani olen aina
käytännössä noudattanut tätä filosofiaa, enkä koskaan ole palannut
kotiin olematta valmis vastaanottamaan vihaiselta herraltani
soimauksia, loukkauksia, potkuja, keppiä, piiskaa. Mikä ei ole
tapahtunut, siitä olen kiittänyt kohtaloa.
_Argante_. Aivan oikein. Mutta tuota kirottua naimista, joka ehkäisee
meidän tuumamme, en voi kärsiä ja aijon neuvotella asianajajan kanssa
saadakseni sen kumotuksi.
_Scapin_. Toden totta, herra Argante, uskokaa minua, koettakaa jotenkin
muuten saada asia selville. Kyllä te tiedätte mitä oikeusjuttu tässä
maassa on, sama kuin syöksyisi mehiläispesään.
_Argante_. Olet oikeassa. Mutta miten muuten?
_Scapin_. Minä luulen tietäväni. Minä en saanut rauhaa, sillä minä otan
niin suuresti osaa suruunne, ennenkuin keksin keinon, jolla voin
vapauttaa teidät levottomuudestanne. Sillä minä en voinut heltymättä
katsella, miten kunnon isät saavat suruja kärsiä lapsiensa takia.
Olenkin aina teitä kohtaan tuntenut erityistä lämpöä.
_Argante_. Olen hyvin kiitollinen siitä.
_Scapin_. Kävin sen vuoksi tuon tytön veljen luona. Hän on ammatiltaan
tuollainen, joka aina on valmis miekkailuun, puhuu vaan surmaamisesta,
eikä tunne sen suurempia omantunnon vaivoja tapettuaan ihmisen kuin jos
olisi tappanut kärpäsen. Rupesin keskustelemaan tästä naimajutusta,
vakuutin hänelle, miten helposti sen voi peruuttaa, koska on väkivaltaa
nimittäin käytetty. Mitenkä isänoikeutenne, rahanne ja ystävänne
auttaisivat teitä oikeuden edessä. Lyhyesti, minä käsittelin asiaa niin
monelta puolelta, että hän vihdoin suostui purkamaan avioliiton, jos te
vaan annatte hänelle pikkuisen rahaa.
_Argante_. Ja paljoko hän vaatii?
_Scapin_. Oh! Ensiksi kapusi hän hyvinkin korkealle.
_Argante_. No, kuinka korkealle?
_Scapin_. Hirveän korkealle.
_Argante_. No mutta kuinka korkealle?
_Scapin_. Hän ei puhunut vähemmästä kuin 500 tai 600 tukaatista.
_Argante_. 500 tai 600 raippaa hän saakoon! Hän tekee kai ihmisistä
pilkkaa?
_Scapin_. Sitä minäkin sanoin hänelle, käskin hänen mennä sinne missä
pippuri kasvaa. Koetin selittää hänelle, ett'ette ole mikään
tyhmeliini, jolta noin vaan voi vaatia 500 tai 600 tukaatia. Vihdoin
useiden ehdotuksieni jälkeen sanoi hän minulle: Minun täytyy lähteä
piakkoin armeijaan, juuri varustelen itseäni ja vaan rahan tarve saa
minut suostumaan tarjoumuksiinne. Tarvitsen itselleni ratsun; oikein
hyvän ratsun, se maksaa ainakin 60 tukaatia.
_Argante_. No niin, saakoon hän nuo 60 tukaatia.
_Scapin_. Sen lisäksi satula ja pistoolit; se nousee noin 20 tukaatia!
_Argante_. 20 ja 60 tukaatia on 80 tukaatia!
_Scapin_. Aivan oikein.
_Argante_. Se on paljon, mutta olkoon. Minä suostun siihen.
_Scapin_. Vielä palvelijalle hevonen, joka maksaa ehkä 30 tukaatia.
_Argante_. Mitä hittoa! Menkää hiiteen. Hän ei saa niihin ropoakaan.
_Scapin_. Hyvä herra -- -- --
_Argante_. Ei. Mies on hävytön.
_Scapin_. Pitääkö hänen palvelijansa sitten kävellä?
_Argante_. Käyköön kuinka tahtoo ja herransa samoin.
_Scapin_. Hyvä Jumala, älkää nyt suuttuko sellaisista pikkuseikoista.
Älkää ryhtykö oikeudenkäyntiin, pelastautukaa miten tahansa oikeuden
käsistä.
_Argante_. No, olkoon. Suostun antamaan hänelle vielä 30 tukaatia.
_Scapin_. Sitten tarvitsen vielä, sanoi hän, muulin -- -- --
_Argante_. Oh! Menköön hän hiiteen muulineen! Liika on liikaa, me
käräjöimme.
_Scapin_. Armollinen herra! --
_Argante_. En, enempää en anna.
_Scapin_. Herra, pikkuinen muuli.
_Argante_. En anna hänelle edes aasiakaan.
_Scapin_. Mutta ajatelkaahan -- -- --
_Argante_. En; ennemmin käräjöin.
_Scapin_. Voi, hyvä herra, mitä te puhuttekaan. Ajatelkaahan kaikkia
oikeuden koukkuja; katsokaahan kaikkia haasteita, oikeuden rappusia,
kauheita juttuja. Sanokaa tahtoisitteko todellakin joutua sellaisten
petojen kynsiin kuin oikeudenpalvelijat, prokuraattorit, asianajajat,
sihteerit ja varasihteerit, syyttäjät, tuomarit ja niiden kirjurit
ovat. Näiden joukossa ei ole niin ainoatakaan, joka ei mitä
vähäpätöisimmästä syystä väärentäisi mitä asiaa tahansa.
Oikeudenpalvelija jättäisi väärän haasteen, jonka nojalla te
tietämättänne tuomitaan. Prokuraattori liittoutuu vastustajienne kanssa
ja saisitte maksaa kelpo summat. Asianajajanne lahjottaisiin, hän ei
tulisi ajoissa valvomaan asiaanne, tai toisi esiin syitä, joissa ei ole
hölynpölyä järkeä. Sihteeri uppiniskaisuudessaan kirjoittaisi tuomiot
ja päätökset teidän vahingoksenne. Kirjuri kätkisi asiapapereita, tai
syyttäjä itse ei ole kertonut kaikkea mitä on nähnyt. Ja jos otaksuu,
että suurimmalla varovaisuudella olisitte päässyt näistä kaikista, niin
huomaisitte että tuomari olisi yllyttänyt teidän kimppuunne joko
uskovaiset tai rakastettunsa. Voi, hyvä herra, jos vaan voitte, niin
paetkaa tätä kiirastulta. Käräjöiminen on sama kuin helvetti jo
maanpäällä. Ja kun vaan ajattelen riitajuttua, olisin valmis pakenemaan
aina Indiaan asti.
_Argante_. Minkä hinnan hän määräsi muulista?
_Scapin_. Hyvä herra, muulista, ratsusta ja palvelijan hevosesta,
satulasta ja pistoolista, sekä maksaakseen muutamia pikku velkoja
emännälleen, vaatii hän kaikkiaan 200 tukaatia.
_Argante_. 200 tukaatia?
_Scapin_. Niin.
_Argante_ (kävellen kiukuissaan). Hyvä, hyvä, me käräjöimme!
_Scapin_. Mutta ajatelkaahan -- -- --
_Argante_. Minä käräjöin.
_Scapin_. Älkää heittäytykö -- -- --
_Argante_. Minä tahdon käräjöitä -- -- --
_Scapin_. Mutta käräjöidäksenne tarvitsette rahaa; sitä tarvitsette
haasteeseen ja tarkastukseen; sitä tarvitsette esittelyyn,
neuvotteluun, produktioniin, prokurationiin ja prokuraattorin
papereihin; sitä tarvitsette keskusteluihin ja neuvotteluihin
asianajajien kanssa; tarvitsette asiapaperien kopioimiseen; sitä
tarvitsette varasihteerin kertomukseen, oikeuskustannuksiin,
tarkastukseen kirjurien allekirjoituksiin ja ulosantoon, puhumattakaan
niistä lahjoista, joita teidän tulee jaella näitten kaikkien herrojen
kesken. Antakaa rahat miehelle, niin pääsette koko hommasta.
_Argante_. Mitä, 200 tukaatia?
_Scapin_. Niin. Voitatte vaan siten. Olen laskenut itsekseni kaikki
oikeusmenot yhteen ja olen huomannut, että jos annatte miehelle 200
tukaatia, säästätte vähintäin 150, laskemattakaan sitä huolta, hyppyytä
ja harmia, josta pääsette. Ennenkuin kuulen kelvottomien asianajajien
laskettelevan huonoja sukkeluuksia minusta koko maailman kuullen, ennen
annan minä 300 tukaatia kuin käräjöitsen.
_Argante_. Vähä minä siitä, asianajajat sanokoot minusta mitä tahansa.
_Scapin_. Tehkää niinkuin tahdotte; minä ainakin teidän sijassanne
karttaisin riitajuttua.
_Argante_. Minä en anna 200 tukaatia.
_Scapin_. Kas tuolla onkin hän itse tulossa.