Léandre. Octave. Scapin.
_Léandre_. Voi, rakas Scapin, auta minua!
_Scapin_ (nousten ja asettuen ylpeästi Léandren eteen). Voi, rakas
Scapin! Nyt olen rakas Scapin, kun minua tarvitaan.
_Léandre_. Minä annan sinulle kaikki anteeksi, mitä äsken kerroit,
vaikka olisit vielä pahempaakin tehnyt.
_Scapin_. Ei, ei, älkää antako minulle anteeksi. Lävistäkää minut
miekallanne. Olisin iloinen jos tappaisitte minut.
_Léandre_. En. Minä rukoilen, pelasta minut, auta minua lunastamaan
rakastettuni.
_Scapin_. En, en. Parasta on tappaa minut.
_Léandre_. Sinä olet siihen liian kallis. Minä rukoilen sinua
käyttämään ihmeteltävää neroasi, nyt sitä tosiaan tarvitaan.
_Scapin_. Ei, tappakaa minut, sanon minä.
_Léandre_. Armoa! Älä enää ajattelekaan sitä ja auta minua.
_Octave_. Scapin, hänen hyväkseen täytyy jotain tehdä.
_Scapin_. Hänen hyväkseen, kun ensin on minua sillä tavalla solvaissut?
_Léandre_. Minä rukoilen, unohda vihani ja auta minua.
_Octave_. Minäkin rukoilen hänen puolestaan.
_Scapin_. Minua on liian syvästi loukattu.
_Octave_. Voita mielipahasi.
_Léandre_. Jätätkö Scapin, minut tähän kurjaan tilaan.
_Scapin_. Tuolla tavoin, aivan syyttömästi solvata minua!
_Léandre_. Olin väärässä, minä myönnän sen.
_Scapin_. Haukkua minua konnaksi, heittiöksi, roistoksi!
_Léandre_. Minä kadun katkerasti tekoani.
_Scapin_. Aikoo vielä lävistää minut miekallaan.
_Léandre_. Minä pyydän koko sydämmestäni sinulta anteeksi. Ja jollei
muu auta, heittäydyn eteesi polvilleni, näin, Scapin, rukoilen sinua
vielä kerran, älä jätä minua!
_Octave_. Toden totta, Scapin, sinun täytyy suostua.
_Scapin_. Nouskaa nyt sitten, elkääkä toista kertaa olko niin
tuittupäinen.
_Léandre_. Mutta lupaatko toimia puolestani?
_Scapin_. Saattehan sitä ajatella.
_Léandre_. Mutta tiedäthän, aika rientää.
_Scapin_. Olkaa huoleti. Paljoko tarvitsette?
_Léandre_. 500 tukaatia.
_Scapin_. Ja te?
_Octave_. 200 tukaatia.
_Scapin_. Ne kiskon teidän isiltänne. (Octavelle.) Mitä teidän isäänne
tulee, on keino jo keksitty. (Léandrelle.) Ja huolimatta teidän isänne
äärettömästä saituudesta aijon hänestä suoriutua vielä helpommin,
sillä te tiedätte, että sillä miehellä, Jumalan kiitos, ei ole
ylenpalttisesti ymmärrystä, ja minä kyllä saan hänet uskomaan vaikka
mitä. Ettehän siitä loukkaannu, eihän teitä kuukaan pidä vähääkään
hänen kaltaisenansa ja tiedättehän kyllä, että häntä pidetään vaan
muodollisesti teidän isänänne.
_Léandre_. Sepä kaunista, Scapin.
_Scapin_. No, no, älkää nyt suuttuko, laskinhan minä leikkiä. Mutta
tuolla näen Octaven isän tulevan. Aletaan hänestä, koska hän on
saapuvilla. Menkää te molemmat pois. (Octavelle.) Ja te, sanokaa
Silvestrelle, että hän himphamppua tulee tänne näyttelemään osaansa.