— Veljeni, veljeni, viimeks näithän
elossa armahain.
Anoithan anteeks, niinkuin pyysin,
mun polon puolestain?
Veljeni, veljeni, mitä hän teki?
Minkä hän vastuun soi?
— Kaivon kannella istui ja katsoi
karja kun kaivolla joi.
— Veljeni, veljeni, mitä sanoit hälle?
— Sanoin: sinä vuotat vaan.
Mutta hän painoi päänsä ja haastoi
mulle vain laumastaan.
— Veljeni, veljeni, värisikö silloin
äänensä armainen?
— Paimenet melusivat, — tuskin kuulin
puheensa hiljaisen.
— Katsoiko ennenkuin itsensä surmas
kohti mun majaani hän?
— Yö oli tullut, majasi peittyi
silloin jo hämärähän.
15