Kaks sankariveljeä mullassa kalmiston.
Yli haudan tähtien soihdut syttyneet on.
Ja luminen koivu on kunniavahtinaan,
korut kuuran niinkuin kyynelet oksillaan.
Kaks sankariveljeä mullassa kalmiston.
Ja toinen kuiskaa: »Veli, nyt joulu on»
Ja toinen siihen: »Niin, sen muistinhan;
sitä, kuin sinä, vuoden kaiken vuotinhan.»
— »Jo ko'issa on lämminnyt kyly kultainen.»
— »Veli, muistatko tuoksun jouluolkien?»
— »Jo varpuset varmaan vaativat lyhteitään.»
— »Syö rouskii varsa kauroja hyvillään.»
— »Sisäll' lämmin on, valot hankiin heijastuu.»
— »Sano, oliko kauniimpaa kuin joulupuu?»
— »Veli, kuuletko, kuuletko, — tanner kumisee.»
— »Sen tiesinkin, ne jo tänne astelee:
isä, äiti ja siskot hautausmaalle saa.»
»Ja meille taas hyvää joulua toivottaa.»
— »Jo kääntyi, kuulitko, veräjä naristen.»
— »Ohi hautojen kulkevan nään jo rakkaitten.»
— »Isä edellä käy, — isä on jo harmaapää.
Kuin uni niin vuodet ohitse vierähtää»
— »Veli, äitivanhan on askelet armaat nuo.
Käsin vapisevin kukat haudalle hän tuo.»
— »Ja siskot hangille kynttilät sytyttää.»
— »Ja hongikon holveissa varjot häilähtää.»
— »Nyt on hiljaisuus. Soi äidin huokaus»
— »Kuin suuri siunaus tai kuin rukous.»
— »Veli, iltaan väräjää virsi lempeä niin»
— »Sitä ennen lapsena jouluin laulettiin.»
— »Koti kallis, kiitos rakkaudestas sun.»
— »Hyvä nukkua taas on ensi jouluhun.»
Pyhä yö on mailla hartaanhiljainen.
Korut kuuran kiiltää lailla kyynelten.
Yli haudan tähtien soihdut ylhät on.
Kaks sankariveljeä mullassa kalmiston.