Mun poikani, purjein reivatuin
kun palajan rantaan kerta,
sa täysin purjein lasketat
mua vastaan kohti merta.
Niin pian, niin pian mun silmistäin
sinut ulapan tuuli kantaa.
Sua seurata en, en auttaa voi —
Minkä neuvon voisin antaa?
Mikä on mun meren-viisautein?
Pian poiss' olet ainiaaksi.
Vain hetken purtes kohdalla on.
Ja ma huudan aaltoin taaksi:
Jos ties läpi myrskyn ja kuohun vie,
jos vuotaa saatkin verta,
rakas poikani, luota tähtihin,
rakas poikani, siunaa merta!