On taistelut sun voittamas
kaikk' kiveen hakattu haudallas.
Sotaliput sun untas vartioi,
jotk' kerran voittosi kukkuroi.
Ne polvesta polveen kuuluttaa
sun nimesi loistoa, kunniaa.
Ja polvesta polveen kulkevat
sun muistos pyhiinvaeltajat
luo kunniasi alttarin,
sun hautas valkean marmorin,
miss' alla kirkon holveikon
kuin pyhä ja ikuinen hartaus on,
miss' soi kuin urkuina hiljaisuus,
miss' on kuin alkanut ikuisuus.
Yhä kannat kuningasvaltikkaa:
sukupolvet eessäs kumartaa.
Ja sentään, suuri kuningas,
en osaani vaihtais osahas,
en köyhyyttäni purppuraas,
en hetkeäni kunniaas —
Olet kuollut, suuri kuolematon!
Minä elän! — mun vielä elämä on!