Oli päivin he vieraita, — unissaan
he uneksi toinen toisistaan.
Sanaa tuskin he vaihtoi päivittäin.
Kuin lapset unessa käsikkäin
heti öin kun silmänsä sulkivat
unen sinistä siltaa kulkivat
he unen valkeaan kuutamaan,
taas heräten päivään harmajaan.
Meni vieraalle heistä kumpikin.
Heräs öisin povin he nyyhkyttävin.
Sai kuoltuaan haudan vierekkäin
he löytäen toisensa vihdoin näin.
Sai nähdä unta toisistaan
he pitkässä, pitkässä unessaan.