Toukokuun 5 p:nä 1637.
Kaunis kyyhkynen, hopeahöyhen, mustasepel, punajalka, koska sinusta
vankilasi tuntuu niin kolkolta, että uhkaat surmata itsesi sen
ristikoita vasten, niin annan sinulle vapautesi.
Mutta koska epäilemättäkin tahdot minut jättää vain päästäksesi
takaisin jonkun toisen henkilön luo, jota rakastat enemmän kuin minua,
on minun tehtäväni osoittaa sinut syyttömäksi viikon kestäneeseen
poissaoloon kotoasi.
Todistan siis, että aikomukseni oli antaa sinun maksaa elinkautisella
vankeudella se palvelus, jonka sinulle tein: niin itsekäs on
ihmissydän, ettei se osaa mitään hyvää tehdä vaatimatta palkkiota,
useinpa kaksin verroin suurempaa kuin hänen tekonsa ansaitsee.
Lähde siis, armas airut, lähde sinne, mistä tulit, ja vie
anteeksipyyntöni sille miehelle tai naiselle, joka sinua matkain takaa
kutsuu, ja jota sinä silmin etsit, vaikka matka lie pitkä. Kirje, jonka
siipeesi kiinnitän, on uskollisuutesi turvakirja.
Jää hyvästi, vielä kerran; ikkuna aukeaa, taivas sinua odottaa...
Hyvästi!