ELLI. Se on minun!
PETÄJÄ. Tuo lurjus! Kylläpä hän on saattanut minut aika pulmaan.
HEIKKI. Mutta tällaista minä en tee enää milloinkaan.
ELLI (Aarniolle). Pane pois miekkasi, Reino. (Aarnio tottelee
vitkastellen ja keskustelun jatkuessa).
LAURA (Petäjälle, silittäen hänen poskiaan). Antakaa hänelle anteeksi,
eno kulta —
PETÄJÄ. Ah, mene pois, velho!
LAURA (Kuten ennen). Hän on kyllä kauhean kevytmielinen, mutta hänellä
on oikein hyvä sydän.
ELLI (Silittää toiselta puolelta hänen poskeaan). Minäkin tahdon olla
jalomielinen ja unohtaa kaikki.
PETÄJÄ. Hitto vie, eihän noita liehakoivia kissoja voi vastustaa. —
(Heikille). Sinä lurjus — mutta mitä minä muutakaan voin tehdä kuin
näyttää iloiselta kaikesta huolimatta ja nauraa koko ilveilylle —
HEIKKI. Monet kiitokset, rakas eno!
PETÄJÄ (Lauralle). Mutta ikävä minusta on, ettette ole sisarenipojan
vaimo.
HEIKKI. Eno, mitä ei ole, siksi voi vielä tulla!
PETÄJÄ (Myhäillen). Niinkö luulet?
HEIKKI (Lauralle). Sydämeni tonttu! Te olette näytellyt vaimoni osaa
niin mainiosti, että haluaisin teidän esittävän sitä todellisuudessakin.
ELLI ja LAURA (Yhtäaikaa). Oi voi!
HEIKKI. Tunnustan olevani voitettu. Tarjoan siis teille sydämeni ja
käteni.
AARNIO. Enkö sitä jo sanonut? Leikistä tulee tosi.
LAURA (Vakavasti). Ja todesta leikki.
AARNIO, PETÄJÄ ja HEIKKI. Kuinka niin?
LAURA (Heikille). Rakas paholainen! Luottamuksenne on minulle suuri
kunnia — (Palvelijatar näyttäytyy ulko-ovella, antaa merkin Lauralle).
Mutta te tulette liian myöhään
ELLI (Aarniolle). Näätkö nyt!
LAURA. Minut on jo toinen saanut omakseen.
HEIKKI (Nolona). Kuka sitten?
LAURA. Huomasittehan miehen hatun puutarha-aidan luona. Eilen asia
ratkaistiin. Tässä kihlakortti. (Antaa Heikille).
HEIKKI (Lukee). »Kihloissa: Laura Kotivuori ja varatuomari Merimaa.» —
Kylläpä minä olen aika hölmö. (Pudottaa kortin).
AARNIO (Ellille). Ja minä en ole tietänyt asiasta mitään.
ELLI. Pitääkö sinun sitten kaikki tietää?
LAURA (Palvelijattarelle). Odottaako hän? (Palvelijatar nyökäyttää
päätään). Pyydä tulemaan puutarhaan. (Palvelijatar poistuu).
HEIKKI (Lauralle). Tonttu, tämä kaikki on pilaa.
LAURA. Katsokaa tuonne, paholainen. (Osoittaa puutarhaan). Siinähän
näette. — Sulhaseni odottaa. (Kiiruhtaa puutarhaan).
ELLI. Tule, Reino! (Menee puutarhaan Aarnion kanssa, joka jo
aikaisemmin on pannut pois miekkansa). Pitäähän meidän tervehtiä uutta
lankoamme.
PETÄJÄ (Näyttää Heikille pitkää nenää). Ähäh, lurjus! Siinä sait
rangaistuksesi ja hullutuksistasi palkan. (Osoittaa puutarhaan).
Katsohan, noin hyvin sinullekin olisi voinut käydä.
HEIKKI. Mitäpä siitä, eno! Suon kernaasti heille sen onnen. Mutta
(osoittaa sulhasta) katsellaanhan nyt, mitä tuo mies vuoden kuluttua
siitä asiasta arvelee.