Petäjä. Heikki.
HEIKKI (Seisoo kädet ristissä Petäjän edessä).
PETÄJÄ (Panee kädet lanteilleen ja katsoo häneen kysyvästi). nO,
patruuna? Onko sinunlaisesi mies ansainnut sellaista vaimoa?
HEIKKI. Oikeastaan — ei! Mutta todellisuudessa — kyllä!
PETÄJÄ. Hän antaa anteeksi. Voiko menetellä jalomielisemmin?
HEIKKI. Ei korppi korpin simää noki.
PETÄJÄ. Mitä sillä tarkoitat?
HEIKKI. Pitää yleensä koettaa peittää sellaisia toisen vikoja, joita
itsellään on yllinkyllin.
PETÄJÄ. Oletko suunniltasi?
HEIKKI. Onhan minulla silmät päässä.
PETÄJÄ. Älä ylvästele! Olethan aina ollut lyhytnäköinen.
HEIKKI. Vaimoni sallii selkäni takana liehakoida itseään.
PETÄJÄ. Se ei ole totta! (Hoksaten äkkiä). Se tahtoo sanoa —
ihailijoita hänellä kyllä on.
HEIKKI (Riemuiten). Nähkääs nyt!
PETÄJÄ. Sen hän on itse sanonut minulle, mutta hän on antanut kaikille
matkapassit.
HEIKKI. Paljaita kujeita.
PETÄJÄ (Yhä innostuneemmasti). Mutta hienoja kujeita. Tässä näet hänen
viattomuutensa todisteet. (Ottaa Lauralta saamansa kirjeet esiin). Kas
tässä! Kolmelle narrille, jotka pyrkivät hänen suosioonsa. Hän salasi
tämän asian sinulta, ettet harmistuisi.
HEIKKI (Sieppaa kirjeet ja avaa ne).
PETÄJÄ. Oletko sinä ihan villi? Kuinka saatat siveälle vaimollesi
sellaista häpeää —
HEIKKI (Keskeyttää). Erinomaisen siveä! Kuulkaahan vain: (Lukee).
»Ylioppilas Nenonen. — Huomenna iltapäivällä kello 4 Kaivopuistossa.
Teidän X.»
PETÄJÄ. Mitä?! (Ottaa kirjeen ja lukee).
HEIKKI (Lukee toisia kirjeitä). Kauppapalvelija Kukkoselle, ja samoin
luutnantti Kannusvuorelle.
PETÄJÄ (Silmäilee kirjeitä). Olen kuin pilvistä pudonnut!
HEIKKI. Ja minä tahtoisin lentää ilmassa!
PETÄJÄ. Tämähän on pakanallista elämää! Mies uskoton, vaimo; käly
uskoton — koko konkkaronki uskottomia! Minä olen aivan suunniltani —
HEIKKI. Ja entä minä?!
PETÄJÄ. Sinulla ei ole mitään aihetta. Sinähän olet kostanut.
Ihmeellinen avioliitto! Erakko sinusta olisi pitänyt tulla, mutta ei
aviomiestä!
HEIKKI. Todellakin! Niin, minäpä vasta olen onnellinen aviomies!
(Ikkunan luona). Haa — tuolla hän hiipii puutarhassa.
PETÄJÄ (Menee ikkunan luo). Kuka?
HEIKKI. Minun siveä puolisoni.
PETÄJÄ. Hän viittaa. Miehen hattu näkyy.
HEIKKI. Eno, _kirkkaassa päivänvalossa_ rakkaudentunnustus!
PETÄJÄ. Ethän sinäkään siihen yötä valinnut.