ELLI (Aarniolle, hyvin kielevästi). Nyt minua kohdellaan kuin
viidettä pyörää vaunuissa. Minä olen hellä vaimo ja siedän paljon,
mutta mikä on liikaa se on liikaa. Mitävarten sinä olet mies? Sinun
velvollisuutesi on suojella minun naisellista arvoani. Toimita eno ja
hänen sisarenpoikansa pois vielä tänään, muutoin et enää milloinkaan
saa nähdä minua ystävällisenä.
HEIKKI (Lauralle, yhtäaikaa Ellin kanssa). Te olette luvannut pelastaa
minut. — Onko tämä pelastamista? — Te salaatte käärmeenluonteenne —
tuhotaksenne minut sitä varmemmin. Riitelemisen asemesta suutelette
minua. — Onko se säädyllisen nuoren tytön käytöstapaa? Luuletteko, että
tuo hätäinen suudelma herätti minussa mieluisan tunteen? Te erehdytte!
Muulloin olisin milloin tahansa ottanut sen kiitollisuudella vastaan,
mutta nykyisessa asemassani täytyy minun pitää sitä mitättömänä.
LAURA (Heikille, yhtäaikaa Ellin kanssa). Te ette mitenkään voi vaatia,
että minä ihan kokonaan peittäisin luonteeni. Muuten kostan vain
harmin, jota olette minulle joka päivä tuottanut, ja piinaan teitä
siksi, kunnes varmasti tiedän, että olette minusta saanut paremman
käsityksen kuin tähän asti. Te olette valinnut minut puolisoksenne ja
saatte nyt oppia tuntemaan kaikki onnellisen avioliiton ilot siksi
kunnes teidän naisvihanne häviää. Olkaa varma siitä!
PETÄJÄ (Tulee kynä kädessä huoneestaan).