HEIKKI (Laulaa kovemmin).
PETÄJÄ (Kääntyy ja katsoo häneen). Ah — kas tuolla! (Nauraa).
Onnellinen aviomies. — Kuinka sinusta nyt on tullut lapsenhoitaja?
HEIKKI (Huoaten). Korkeamman käskystä, rakas eno! Rouva toivoo ja mies
tottelee. (Hiljaa Aarniolle). Auta minua!
PETÄJÄ. Lorua! Onko tuo nyt miehen työtä?
HEIKKI. Ei, mutta minun täytyy. (Huoaten). Eikö totta, Aarnio?
AARNIO (Huoaten). Kyllä hänen täytyy.