(HEIKKI istuu pöydän luona vasemmalla, vieressään peitetty kehto.
Pöydällä piirustuslauta, lyijykyniä j.n.e.).
PALVELIJATAR (katselee ulos ikkunasta).
HEIKKI (Piirtää ja vasemmalla jalallaan keinuttaa. Laulaa. [Voidaan
laulaa mitä kehtolaulua tahansa.]). »Nuku, nuku nurmilintu» —
(Palvelijatlarelle). Eikö eno jo tule?
PALVELIJATAR (Kääntymättä). Ei. Seurue on vielä puutarhan portin luona.
HEIKKI (Laulaa). »Väsy, väsy västäräkki» — (Puhuu). Taivaallista huvia
tämä — (Laulaa). »Teeppä pellolle pesäsi.» (Puhuu). Jalkani on aivan
turtana. — (Laulaa). »Hangolle havumajasi.» (Puhuu). Ja kun vain
hetkeksikään keskeytän, alkaa se huutaa niin kauheasti, että korvat
lukkoon menevät.
PALVELIJATAR (Kääntymättä). Autanko minä teitä, herra Tuulispää?
HEIKKI. Taivas varjelkoon! Pysy paikoillasi, minä tuuditan vaikkapa
viimeiseen tuomioon asti. Enon pitää oppia tuntemaan onnellisen
aviomiehen urotyöt ja huomata, että — minä olen aviomieheksi — (Lapsi
huutaa, hän tuudittaa kovemmin ja puhuu suutuksissaan). Älä mörise,
mukula! tuo eläimellinen ääni ei sovi niihin pyhiin säveliin jotka nyt
hermostoani jännittävät.
PALVELIJATAR. Eno tulee!
HEIKKI. Mene sitten pian pois! Pian!
PALVELIJATAR (Juoksee oikealle).
HEIKKI (Tuudittaa ja laulaa »Nuku, nuku nurmilintu», samalla
piirustaen).
PETÄJÄ ja AARNIO (Tulevat keskeltä).