HEIKKI (Tullen nopeasti Ellin luo). Mitä käskette?
ELLI (Jatkaa). Aivan yhtä maata.
HEIKKI. Herran nimessä, jättäkää minut kokonaan rauhaan mainenne ja
mantereinenne! Toinen sisar on yhtä vastenmielinen kuin toinen on
viekas, vehkeiievä ja ilkeä.
ELLI (Närkästyneesti.) Herra Tuulispää!
HEIKKI. Hirveä sukulaisyhtäläisyys! Sisarenne syöksee minut
onnettomuuteen. Sen sijaan että hän luonteensa mukaan olisi oikea
hirviö, esiintyy hän enolle hyväntahtoisena lampaana niin, että eno
näkee hänessä kaikkien vaimojen esikuvan. Ja nyt aikoo eno viipyä
luonamme kolmen päivän asemesta koko viikon!
ELLI (Nopeasti). Se ei käy laatuun!
HEIKKI Sitähän minäkin olen sanonut.
ELLI (Tarttuu miehensä käteen ja vie hänet vasemmalle). Reino — kuule
nyt —
HEIKKI (Tarttuu Aarnion toiseen käteen ja vie hänet oikealle). Aarnio —
sinähän ymmärrät — (Tästä alkaen hyvin nopea kaksinpuhelu).
ELLI (Hyvin kielevästi). Sinä tiedät, että minä olen myöntyväinen
vaimo —
HEIKKI. Ja missä pulassa minä olen.
ELLI. Mutta jos vanhus viipyy täällä vielä viikon.
HEIKKI. Enhän minä sentään voi häntä pois ajaa.
ELLI. Niin minä pyörryn seitsemän kertaa tunnissa.