Edelliset. Palvelijatar. Sitten Heikki Tuulispää ja ajuri.
PALVELIJATAR. Rouva, tuolla ulkona on ajuri, jonka rattailla on suuri
matka-arkku. Herra Tuulispää laskeutui juuri pois niistä.
ELLI (Suuttuneena). Hyvä Jumala, mitähän hän tekee täällä näin
aikaisin?!
LAURA. Sanokaa sille ilkiölle, ettei kukaan ole kotona.
HEIKKI (Tulee samassa ja kuulee viimeiset sanat). Anteeksi — olkaa
rauhassa, neiti _Ei kukaan_, mutta minä en anna lähettää itseäni
mihinkään. (Ellille). Missä Aarnio on?
LAURA. Kuulitteko äskeiset sanani?
HEIKKI (Nopeasti ja kiihkeästi). Että tahdoitte vähän valehdella?
Kuulin kyllä.
LAURA. Myöskin sen, että sanoin teitä ilkiöksi?
HEIKKI. Tietenkin! (Katsoo kelloaan). Ja olen siitä hyvin ihastunut.
LAURA. Tosiaanko?
HEIKKI. Tietysti! (Herttaisesti). Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
(Ellille). Onko Aarnio kotona? (Lauralle). Että minunlaisenikin ilkiö
on teille kallis ja rakas — —
LAURA. Miten äitelää!