Toisena päivänä hän kävi haudoilla. Tuskaa vaimensi seuraava pikku
tapaus.
Oli lauantai, ja sunnuntai oli niitä harvoja vuoden kuluessa,
jolloin kappelissa oli jumalanpalvelus. Sellaisiksi päiviksi haudat
yleensä koristeltiin. Kun oikeanpuolinen naapuritalo oli ennen
kuulunut Krogskogeniin, oli sen hautuumaa täällä. Emäntä oli tullut
koristamaan uutta hautaa, ja lappalaiskoira seurasi mukana. Tietysti
Maryn pikku villakoira kiiti luottavaisesti sitä kohti, ja emännän ja
Maryn kummaksi vanha koira, huolellisten ja varovien tutkistelujen
nojalla, otti pikku tyllerön ystäväkseen. Se, joka muuten ei
sietänyt penikoita, rakastui tähän. Se antoi repiä korvistaan, purra
kinttuihinsa, vieläpä laskeutui pitkälleen villakoiran eteen, muka
voitettuna. Maryä se niin huvitti, että hän jonkun matkaa saattoi
emäntää katsellakseen leikkiä. Ja sai siitä palkintonsa, sillä hän
kuuli lämpimiä ylistyspuheita isästään ja kaikua niistä, jotka näinä
päivinä olivat liikkeellä seudulla ja perustivat hänen jälkimaineensa.
Kävellessään kotia koiran kanssa, joka nyt oli vallaton, hän
ajatteli: Alanko olla äitini kaltainen? Onko minussa ollut hänestä
jotakin, mikä ei ennemmin ole saanut sijaansa? Jotakin idyllimäistä?
Sinä päivänä häntä odotti kaksi asiaa.
Ensimäinen oli kirje Klaus sedältä, joka nimitti häntä "Korkeasti
kunnioitettu, rakas kummitytär, neiti Mary Krog".
Että Klaus setä oli hänen kumminsa, sitä hän ei aavistanutkaan. Isä
ei ollut sitä koskaan sanonut, luultavasti ei tiennyt itsekään.
Klaus setä kirjoitti:
'On tunteita, liian voimakkaita sanoilla lausuttaviksi,
varsinkaan kirjoitetuilla. Minä en ole kynäniekka, tahdon vaan
ilmoittaa kirjallisesti, kun en suullisesti voinut, että samana
päivänä, kun unhottumaton ystäväni, sinun isäsi, kuoli ja rouva
Dawes, jalo kasvatusäitisi, myös kuoli ja sinä jäit yksin,
määräsin sinut, rakas kummityttäreni, perillisekseni.
Omaisuuteni ei likimainkaan ole niin suuri kuin yleensä
arvellaan; minulla onkin viimeksi ollut kovia vastoinkäymisiä.
Mutta kuitenkin sitä on kylliksi meille molemmille -- nimittäin
jos sinä hallitset omaa osaasi _eikä Jörgen_. Edellytän näet,
että te nyt menette naimisiin.
Monta vuotta on rouva Dawesin testamentti ollut huostassani,
samoin kuin olen hoitanut hänen rahojaan. Eilen avasin
testamentin. Hän on säätänyt sinulle omaisuutensa. Tätä on noin
60,000 kruunua. Mutta näiden rahojen, samaten kuin isäsi varojen,
laita on niin, etteivät ne nykyään tuota melkein mitään.