247 _hollantilainen syyti suustaan kaikki... kiroukset ja
solvaukset_... Englantilaisissa matkakertomuksissa oli yleisesti
valitettu hollantilaisten julmuutta.
254 _isäntä on aina mietteisiinsä vaipunut siinä määrin, että on
vaarassa_... Tässä, kuten koko kolmannen matkan kuvauksessa, Swift
ivailee aikansa matemaatikkoja ja muiden tieteiden edustajia,
joita sydämestään halveksi. Suuri Isaac Newton oli hänen erikoinen
silmätikkunsa, koska oli uskaltanut eräässä vaihtorahojen
metallipitoisuutta koskevassa kysymyksessä (n.s. Woodin puolipennyt)
asettua Swiftiä ärsyttävälle kannalle.
256 _Palvelijat veistivät leivän keiloiksi, lieriöiksi,
suunnnikkaiksi_... Professori De Morgan sanoo, että Swiftillä oli
aivan liian vähän pätevää tietoainesta matemaattisten tieteitten
tehokasta ivailua varten, ja huomauttaa varsin myrkyllisesti, että
matemaatikot olisivat päivällistä nautittaessa ottaneet keilat ja
lieriöt ja jättäneet Swiftille suunnikkaat, pintakuviot, joilla ei ole
vähintäkään vahvuutta. — Toisaalta on tietenkin matemaatikon varottava
arvostelemasta Swiftin satiiria vain yksityiskohdissa sattuneitten
virheitten nojalla, ottamatta huomioon sen humaanisia valtalinjoja.
258 _Laputa merkitsee quasi lap outed_... Tässä ivaillaan filologeja,
joiden joukosta tri Bentley oli joutunut Swiftin erikoisen huomion
esineeksi. Ottaessaan ratkaisevalla tavalla osaa kiistaan antiikkisen
ja uudenaikaisen kirjallisuuden eduista Swift oli itsekin käynyt
taisteluun julkaisemalla juuri Bentleyn kumoamiseksi satiirinsa
»Kirjojen sota».
258 _oli tullut laskelmissaan merkinneeksi väärän numeron_. Tässäkin
Swift hipaisee Newtonia, jonka eräässä teoksessa oli auringon ja maan
välimatkaa osoittavaan lukuun painovirheen vuoksi pujahtanut jokin
ylimääräinen numero.
279 _etteivät kuningas ja hänen molemmat vanhemmat poikansa saa poistua
saaresta_. Yrjö I kävi varsin usein Hannoverissa.
283 _Kaduilla liikkuva väki kulki nopeasti_... Swiftin mielessä lienee
ollut kuvia Lontoossa v. 1720 vallinneen keinottelukuumeen päiviltä.
Silloin syntyneisiin lukuisiin keinotteleviin yhtiöihin viittaillaan
tässä ja seuraavassa luvussa.
291 _Ensimmäinen kohtaamani mies_... Kuvaillessaan Lagadon Akademian
professorien toimia Swift on jokseenkin tarkoin noudattanut
Rabelais’lta saatua esikuvaa (»Kuningatar Päähänpiston» hovilaiset, V
kirjan 22. luku).
294 _Hän huomautti vielä, että hämähäkkejä käytettäessä_... Eräs
kekseliäs ranskalainen herra Bon oli tehnyt sellaisia kokeita ja
todella valmistanut hämähäkin-silkistä sukkia ja käsineitä. Hänen
asiasta sepittämänsä kirjallinen esitys ilmestyi v. 1710. Pope viittaa
siihen koomillisen The Dunciad-eepoksensa säkeessä:
»Or draw to silk Arachne’s subtile line» (Tai kehrätä silkiksi Arakhnen
[Hämähäkin] hieno säie).
296 _Koira kuoli paikalla_... Mainitut toimenpiteet viittaavat tohtori
Woodwardin oksennusteoriaan, jonka perustuksena olevissa kokeissa oli
käytetty välineinä koiria.
298 _hän huomasi minun... katselevan puutelinettä_... Walter Scott
arveli Swiftin tässä ivailevan sitä »suurta taidetta», jonka perusti
Raymundus Lullus (Opera, v. 1598). Tarkoituksena oli yksinkertaisia
käsitteitä mekaanisesti yhdistelemällä päästä uusiin totuuksiin ja
»yleistieteeseen». Yleisimmät käsitteet ja yleisimmät olioitten
määreet merkittiin seitsemään päälletysten sijoitettuun samakeskeiseen
kehään, ja kehiä kiertämällä saatiin syntymään mitä erilaisimpia
käsiteyhdistelmiä.
310 _Eräs toinen professori näytti minulle suurta paperia_...
Seuraavassa tehdään naurunalaiseksi Parlamentissa toimitettua
tutkimusta Rochesterin piispan Atterburyn jutussa (v. 1722). Atterburyä
syytettiin valtiopetoksesta, ja tärkeimpänä todistusainehistona olivat
salamerkein kirjoitetut kirjeet, joita oli onnistuttu sieppaamaan.
Atterbury oli epäilemättä ollut kirjevaihdossa kruununtavoittelijan
kanssa, mutta kun ei mitään suoranaista todistetta ollut tai ei voitu
esittää, olivat hänen puoluelaisensa kovin kuohuksissaan siitä,
että hänet kumminkin karkoitettiin. Swift ja Pope pitivät yhä häntä
viattomana.
311 _Tribnian kuningaskunnassa, jota maan asukkaat mainitsevat
nimellä Langden_... Nimet Tribnia ja Langden on muodostettu
'anagrammaattisesti’, muuttamalla kirjainten järjestystä nimissä
Britain ja England.
312 _rampa koira vallananastajaa_... Atterburyn jutussa näytteli
tärkeää osaa piispan rampa koira. Swift on kirjoittanut asiasta
runonkin nimeltä »Siitä kauheasta Salaliitosta, jonka sai ilmi
Harlequin, Rochesterin piispan ranskalainen halli.»
318 _Hänen Korkeutensa näet kehoitti minua kutsumaan keitä henkilöitä
ikänä halusin_... Seuraavaan on nähtävästi saatu aihe Rabelais’lta (II
kirjan 30. luvusta, Epistemon-episodista), joka vuorostaan oli lukenut
Lukianosta (»Vainajain keskusteluja»).
319 _Hannibalin, joka vakuutti, ettei hänellä ollut etikan tippaa
leirissään_. Viittaus tarinaan, jonka mukaan Hannibal särki kallioita
ensin kuumentamalla ja sitten valelemalla niitä etikalla (Livius XXI
kirja, 37. luku).
322 _Minä esittelin Didymon ja Eustathion_... Didymos oli kuuluisa
alexandrialainen grammatikko, joka keisari Augustuksen ajalla eläen
kirjoitti erinäisiä Homerosta käsitteleviä kriitillisiä ja selittäviä
teoksia. Niistä on joitakin otteita säilynyt. Eustathios, Tessalonikan
arkkipiispa, kirjoitti v. 1200 paikkeilla hänkin kommentaareja Homeron
lauluihin.
322 _kun Scotusta ja Ramusta hänelle esitellessäni kerroin_... Duns
Scotus, (n. 1266—1308) »keskiajan teräväjärkisin ajattelija» (doctor
subtilis), kirjoitti m.m. laajoja selityksiä Aristoteleen teoksiin.
— Petrus Ramus (Pierre de la Ramée), synt. 1515, saanut surmansa
(kalvinistina) Pärttylinyönä 1572, puolusti jo 21-vuotiaana julkisesti
väittämää, että kaikki, mitä Aristoteles oli kirjoittanut, oli
pätemätöntä.
322 _Gassendi_ (1592—1655), etevin _Descartesin_ (1596— 1650)
vastustajista Ranskassa. Hänkin julkaisi jo nuorella iällä
hyökkäyksen Aristotelesta vastaan ja esitti myöhemmin epikurolaista
luonnonfilosofiaa (atomioppia) Descartesin »korpuskulaari- ja
pyörreopin» vastapainoksi.
322 _Hän ennusti samaa kohtaloa vetovoiman teorialle_... Jälleen Sir
Isaac Newtoniin kohdistuva sivallus.
326 _eräs amiraali kertoi lyöneensä ihan vahingossa vihollisen_...
Tarkoittanee amiraali William Russellia ja La Hoguen meritaistelua (v.
1692) Ranskan ja Englannin laivaston välillä.
326 _Kolme kuningasta_... Walter Scottin otaksuman mukaan Kaarle II,
Jaakko II ja Wilhelm III, joita Swift ei pitänyt korkeassa arvossa.
355 _suoritettavaksi määrätystä seremoniasta, krusifiksin
tallaamisesta_... Kristuksen kuvan polkemista (_e-fumi_ eli _fumiye_)
käytettiin ennen vanhaan Japanissa kristinuskoon kääntyneitten
selvillesaamiseksi. Ei ole kumminkaan tietoa, että sitä olisi
sovellettu hollantilaisiin. Aluksi (1600-luvun alkupuolella) oli
välineenä vain kappale paperia, johon oli karkein vedoin kuvattu
Kristus ristillä, myöhemmin (n. vuodesta 1660) käytettiin pronssilevyjä
(10 x 12 1/2 cm.), joihin oli pakotettu risti. Epäilyksenalaisen
perheen jäseniä vaadittiin astumaan levyn päälle, ja kieltäytyviä
kidutettiin ja surmattiin. Sellaisia levyjä kuuluu olevan vielä
nähtävänä Tokion museossa. Japanin inkvisition sanotaan olleen voimassa
lähelle meidän aikojamme.
357 _oltuani poissa viisi vuotta ja kuusi kuukautta_. Lasku ei ole
sopusoinnussa lähtö- (»elokuun 5:nä 1706», s. 244) ja paluupäivän
kanssa.
361 _Vietin kotona... suunnilleen viisi kuukautta... Me lähdimme
Portsmouthista elokuun seitsemäntenä_... »Suunnilleen» tarkkaan laskien
pitäisi olla joko: neljä kuukautta, tai: syyskuun seitsemäntenä.
372 _houyhnhnm_. Tämän nimen johto ja ääntäminen on antanut päänvaivaa
eräille selittäjille. Se johdetaan englantilaisesta sanasta »whinny»
(hirnua) ja voidaan lausua »(h)winim» tai »(h)wininim». Mainittakoon
tässä yhteydessä, että prof. Morley johtaa _yahoo-nimen_ (lue: jahti)
huudahduksesta »Yah! ughl», joka ilmaisee ankaraa inhontunnetta.
375 _ettei tämä silmänlume voinut olla muuta kuin taikaa ja
noituutta_. Tässäkin Swift näyttää saaneen eräitä vihjeitä Cyrano
de Bergeracin »Koomillisesta historiasta». Cyranokin luuli koko
Kuun maailmaa pelkäksi taiaksi ja kohdatessaan eläin-ihmisiänsä hän
joutui samanlaisen kauhun valtaan kuin Gulliver havaitessaan yahoot
kaltaisikseen.
381 _Emme näet huomaa, ihmistä lukuunottamatta, yhtäkään eläintä, joka
sitä_ (nim. suolaa) _mielellään nauttii_. Pätemätön väite, koska useat
luontokappaleet, m.m. hevoset, syövät varsin kernaasti suolaa.
384 _Kaarle V huomautti suunnilleen samasta asiasta_... Kaarle V:n
kerrotaan sanoneen, että hän puhutteli Jumalaansa espanjaksi, naistansa
italiaksi ja hevostansa saksaksi.
406 _Sellaisia ruhtinaita on Saksassa_... Yrjö I oli pestannut
saksalaisia palkkasotureita puolustamaan hänelle Hannoverissa kuuluvia
alueita.
413 _Enemmän Englannin oloista_... Gulliverin retkien ensimmäisessä
painoksessa oli luvun otsakkeena: »Jatkoa Englannin olojen
kuvailemiseen. Valtakuntaa hallitsi Kuningatar niin hyvin, ettei
tarvinnut mitään pääministeriä. Eräissä Euroopan hoveissa tavattavan
pääministerin luonnekuva.» Otsakkeen muuttuminen johtui siitä, että
alempana s. 420 selityksessä oleva kappale korvattiin toisella.
420 _Minä selitin hänelle_... Gulliverin retkien ensimmäisessä
painoksessa oli tämän kappaleen sijalla seuraava (siihen viitataan
»Kirjeessä Sympsonille», kts. s. XXXI):
»Minä selitin hänelle, että meidän naarashallitsijamme eli
Kuningattaremme ei tuntenut mitään halua tyydyttää kunnianhimoansa tai
luontaista taipumustansa laajentamalla valtaansa naapuriensa vahingoksi
tai omien alamaistensa vaurioksi, joten hän ei ollenkaan tarvinnut
kehnoa ministeristöä toteuttamaan tai peittämään synkeitä aikeitansa,
vaan ohjaa omat toimensa kansansa hyväksi, johtaa heitä säädöksillään
ja pitää heidät oman maansa lakien rajoissa. Niiden henkilöiden
menettelyn, joille hän uskoo asioittensa hoitoa, hän alistaa suuren
neuvostonsa tutkittavaksi, ja heitä voidaan lain määräämässä
järjestyksessä rangaista; sen vuoksi hän ei milloinkaan luota kehenkään
alamaiseensa niin suuressa määrässä, että uskoisi hänen hoidettavikseen
kaikki asiansa. Minä lisäsin, että useiden edellisten hallitsijoiden
aikana meillä, ja monissa Euroopan hoveissa vielä nyt, ruhtinaat,
jotka alkoivat laiminlyödä omia tehtäviään lakkaamatta nauttiessaan ja
nautintoja etsiessään, käyttivät mainitsemanilaista virkamiestä, jota
mainitaan Valtion ensimmäisen ministerin eli pääministerin nimellä
ja joka voidaan sellaisten virkamiesten toiminnan, mutta myös heidän
kirjeittensä, muistelmiensa ja julkaisemiensa kirjoitusten nojalla,
joiden todenperäisyyttä ei toistaiseksi ole kielletty, kuvailla
seuraavanlaiseksi: »Hän on henkilö, joka ei ollenkaan tunne iloa» j.n.e.