57 _murtamaan munansa suipommasta päästä_. Tylppöpäät ja suippopäät:
katoliset ja protestantit. Sormensa leikkaaja oli Henrik VIII, hänen
isänsä Edward VI.
57 _eräs keisari menetti henkensä ja eräs toinen kruununsa_. Kaarle I
ja Jaakko II.
63 _ja vedin varsin helposti viisikymmentä vihollisen suurinta
sotalaivaa jäljessäni_. Professori De Morgan on osoittanut Swiftin
tässä arvanneen Gulliverin voimat hiukan liian suuriksi. Swift, sanoo
hän, »otaksuu miehen, joka on vedessä kaulaa myöten, voivan vetää
köydellä massaa, joka vastaisi 60/1728 hänen aikansa linjalaivasta.
Tai toisin sanoen: ne 30,000 miestä, jotka hyppäsivät laivoistaan,
vastasivat kooltaan ja painoltaan hiukan enempää kuin 17 meidän
kokoistamme miestä. Voisiko mies, joka kahlaa vedessä kaulaansa myöten,
vetää [»varsin helposti»] venhettä, jossa istuu sangen väljästi 17
miestä? Luultavasti ei, ja vielä vähemmin olisi Gulliver kyennyt
vetämään jäljessään aluksia.» Todistelu on kieltämättä vakuuttava,
mutta hyvin luultavalta tuntuu, että Swift — joka tosin yleensäkin ja
varmaan liiaksi halveksi kaikkea tekstikritiikkiä — olisi katsonut
tällaiset tutkistelut Lagadon Suuren Akademian ohjelmaan kuuluviksi.
63 _sellaisen kauhun ja epätoivon huudon_... Bolingbroken johtama
tory-ministeristö oli Utrechtin sopimukseen johtavissa neuvotteluissaan
erikoisesti pyrkinyt turvaamaan Englannin ylivaltaa merellä. Blefuscun
laivaston valtaaminen saattaa merkitä mainittua pyrkimystä, ja
blefusculaisten »kauhun ja epätoivon huuto» on luonnollisesti se huuto,
joka kuului Ranskanmaasta, kun vaadittiin hävitettäviksi Dünkirchenin
varustuksia ja luovutettaviksi eräitä siirtomaita.
64 _hän, Lilliputin keisari, tulisi koko maailman hallitsijaksi_.
Kuuluisan sotapäällikön lordi Marlboroughin kannattajat pitivät Ranskan
alusmaaksi muuttamista täysin mahdollisena.
67 _Flimnap ja Bolgolam olivat selittäneet... uskottomuuden merkiksi_.
Samoin oli Walpole syyttänyt Bolingbrokea petollisista keskusteluista
Ranskan ministerien kanssa Utrechtin rauhanneuvottelujen aikana.
70 _Minä tyhjensin_... Tässä Swiftillä nähtävästi on ollut esikuvana
Rabelais, jonka Gargantua (I kirjan 17. luku) tervehtii parisilaisia
sellaisella mahdottomalla tavalla.
70 _oli vielä uhannut kostaakin_. Swift oli joutunut kuningatar Annan
kaikkein korkeimpaan epäsuosioon varsinkin aikaisemmin julkaisemansa
eri kirkkokuntia ivailevan »Tynnyritarinan» vuoksi siinä määrin, ettei
kuningatar tahtonut suostua häntä ylentämään kirkollisella virkauralla.
77 _nykyjään hallitsevan Keisarin isoisän_. Jaakko I:n aikana oli
kunniamerkkien ja arvonimien jakaminen kasvanut uskomattomaan määrään.
Tämä hallitsija myös perusti baronet-säädyn, Englannin gentryn
(sivistyneitten ja varakkaitten aatelismiesten, suurtilallisten,
lakimiesten, upseerien, pappien ja oppineiden) ylimmän luokan,
lisätäkseen kruunun rahastoa.
86 _puolustaa erään erinomaisen naisen mainetta_. On otaksuttu Swiftin
tässä viittailevan Bolingbroken ja madame Tencinin tai itsensä ja
rouva Mashamin välisiin suhteisiin, mutta asiaan luonnostaan sisältyvä
juhlallinen panos koomillisuutta riittänee täysin selitykseksi.
90 _Teidän tulee tietää_... Tarkoitetaan Walpolen salaista komiteaa,
jonka piti »tutkia viimeksitapahtunutta rauhansolmimista ja
kuningatar-vainajan ministeristön hoitoa». Seuraavat syytösartiklat
ivailevat sitä kannetta; joka nostettiin Bolingbrokea y.m. vastaan.
94 _Hän myönsi, että rikoksenne olivat suuret_... Muutamat
whig-puolueen jäsenet ehdottelivat, ettei entisiä tory-ministereitä
syytettäisi maanpetoksesta, joka vaatisi kuolemanrangaistusta,
vaan pahoista väärinkäytöksistä, jolloin he menettäisivät _vain_
omaisuutensa ja kansalaisoikeutensa.
101 _olisin iloiten... alistunut niin lievään rangaistukseen_. Tässäkin
viittaus Bolingbrokea, Oxfordia ja Atterburyä vastaan nostettuun
syytteeseen. Niiden syiden, joilla Gulliverin pakoa Blefuscuun
puolustetaan, arvellaan samalla puolustelevan Bolingbroken pakenemista
Ranskaan. Toisaalta on huomautettu, ettei Swift, vaikka olikin
Bolingbroken ystävä, suinkaan saattanut otaksua hänen merkitsevän
Englannille, mitä Gulliver merkitsi lilliputilaisille. Kun sitäpaitsi
Bolingbroke oli saanut luvan palata Englantiin jo ennenkuin Swift oli
tätä kirjoittanut, ei Swiftillä oikeastaan ollut syytä palauttaa
mieliin Bolingbroke-jättiläisen pakenemista peukaloisten maasta.
Ravenscroft Dennis huomauttaa tässä yhteydessä sangen järkevästi, ettei
tarun ja toden vastaavaisuutta saa kehitellä liian pitkälle. Swiftin
mielessä on kieltämättä voinut olla sytykkeenä Bolingbroken pako.
108 _hän itse ja useimmat hänen ministerinsä olivat erittäin iloiset
päätöksestäni_. Ranskan hallitus oli kovin huolissaan Bolingbroken ja
muiden pakolaisten vehkeilyn vuoksi.
118 _Havaittuamme, että tuuli alkoi kiihtyä_... Tämä kappale on
»Gulliverin serkulta» (kts. alkulausetta »Julkaisija lukijalle»)
jäänyt epähuomiossa poistamatta! Swift tahtoi ivailla matkakuvausten
sepittäjien tapaa käyttää ylen runsaasti merisanastoa. Koko kappale
kuuluu otetun melkein sananmukaisesti eräästä v. 1669 ilmestyneestä
merenkulkuoppaasta.
148 _Sansonin Kartasto_. Sanson, ranskalainen kartografi (1600—1667),
julkaisi useita karttateoksia, jotka Hubert Jaillot myöhemmin (1692)
keräsi yhteen (Atlas nouveau).
149 _Kuningatarta ja hänen hovinaisiaan huvittamaan_. Kuningattaren
mallina otaksutaan olleen Walesin prinsessan. Kuningas ei kumminkaan
ole prinssin, myöhemmän Yrjö II:n kaltainen.
150 _suunnilleen sadan moidorin paksuinen_. Moidori: portugalilainen
kultaraha (= £ 1. 7 s.).
155 _että olin vain relplum scalcath_... Cyrano de Bergerac kertoo
»Koomillisessa historiassaan» joutuneensa samanlaisen arvioinnin
esineeksi. On huomautettu muistakin Cyranon ja Gulliverin tarinain
yhtymäkohdista, esim. siitä, että kumpaakin sankaria näytettiin rahasta.
167 _Siitä syystä heidän tulisi korjata karttateoksensa_...
Saman teorian Swift esittää myöhemminkin (s. 314). Hänen aikansa
maantieteentutkijain keskuudessa oli erimielisyyttä siitä, oliko Japani
maantieteellisessä yhteydessä Amerikan kanssa vai ei.
173 _eikä suinkaan vastaa (jos oikein muistan) Salisburyn tapulin
korkeutta_. Swift muistaa oikein, sillä Salisburyn tapuli olisi
Brobdingnagin mittakaavan mukaan 5000 jalan korkuinen.
187 _Se otti minut oikealle käsivarrelleen_... Joku selittäjä on
arvellut Swiftin saaneen aiheen tähän apinajuttuun vanhasta tarinasta,
jossa kerrottiin, kuinka apina kerran pelasti Kildaren jalon suvun
jatkajan.
203 _Hän tiedusteli... mistä ottaisimme varoja velkojemme
suorittamiseksi_. Valtiovelka oli siihen aikaan sangen uusi ilmiö ja
herätti ihmisten mielissä levottomuutta.
203 _Erikoisesti hän joutui ihmeisiinsä_... Vakinainen sotaväki
oli sekin mieliäkuohuttava seikka Yrjö I:n hallitusaikana, ja
whig-puolue menetti kansansuosiota sekä tässä että valtiovelka-asiassa
osoittamainsa taipumusten vuoksi.
208 _Dionysios Halikarnassolainen_. Liviuksen (59 e.Kr. — 17 j.Kr.)
aikalainen; hän selitti teoksessaan »Archaeologia» tahtovansa osoittaa
Rooman todellista suuruutta, jonka kreikkalaiset historioitsijat olivat
jättäneet huomiotta. Dionysion teoksen käännös oli julkaistu Oxfordissa
v. 1704.