Tekijä, jolle ilmoitetaan häntä aiottavan syyttää maankavalluksesta,
pakenee Blefuscuun. Kuinka hänet otetaan siellä vastaan.
Ennenkuin käyn tekemään selkoa siitä, miten tästä valtakunnasta
poistuin, lienee paikallaan kertoa lukijalle salajuonesta, jota oli jo
kaksi kuukautta punottu minua vastaan.
Minä olin siihen asti ollut ikäni kaiken perehtymätön hovielämään,
johon en kelvannutkaan, koska yhteiskunnallinen asemani oli liian
alhainen. Tosin olin kuullut ja lukenut verrattain paljon suurten
ruhtinaiden ja ministerien mielenlaadusta, mutta en olisi voinut
aavistaakaan näkeväni niistä johtuvia ylen kamalia vaikutuksia niin
kaukaisessa maassa, jota luulin haluttavan aivan toisenlaisten
periaatteiden mukaan kuin Euroopan valtakuntia.
Olin parhaillaan valmistumassa lähtemään vierailukäynnilleni
Blefuscun keisarin luo, kun eräs huomattava hovilainen (jolle olin
tehnyt hyviä palveluksia hänen jouduttuaan Keisarillisen Majesteetin
kaikkein suurimpaan epäsuosioon) saapui taloni ovelle suljetuissa
vaunuissa aivan salaisesti yön aikaan ja pyysi päästä puheilleni
nimeään mainitsematta. Kantajat lähetettiin pois, ja minä pistin
vaunut ja niissä istuvan Korkeuden nuttuni taskuun. Sitten annoin
luotettavalle palvelijalleni määräyksen sanoa, että olin pahoinvoipa
ja jo mennyt levolle, suljin taloni oven, sijoitin vaunut pöydälleni,
niinkuin ainakin, ja istuuduin itse sen viereen. Kun olimme vaihtaneet
tavanmukaiset tervehdykset, havaitsin hänen Korkeutensa kasvoissa
erinomaisen huolestumisen ilmeen ja kysyin, mistä se johtui. Hän
pyysi minua kärsivällisesti kuuntelemaan asiaa, joka koski erittäin
läheisesti kunniaani ja henkeäni. Hänen esityksensä sisältö oli
seuraavanlainen; minä näet merkitsin sen muistiin heti hänen
lähdettyään.
Teidän tulee tietää, sanoi hän, että erinäisiä konseljin jäseniä
on äskettäin kutsuttu koolle teidän tähtenne mitä suurimmassa
salaisuudessa ja että Hänen Majesteettinsa on vasta kaksi päivää sitten
tehnyt lopullisen päätöksensä.
Te olette hyvinkin selvillä siitä, että Skyresh Bolgolam (_galbet_
eli valtakunnan amiraali) on aina tänne saapumisestanne saakka
ollut leppymätön vihamiehenne. Hänen alkuperäisiä syitänsä minä en
tunne, mutta hänen vihansa on suuressa määrin tuimentunut teidän
Blefuscun-retkellä saavuttamanne suuren voiton johdosta, joka on
himmentänyt hänen amiraali-mainettansa. Tämä korkea herra ja hänen
kerällään Flimnap, valtiovarojenhoitaja, jonka mustasukkaisuudesta
johtuva vihamielisyys teitä kohtaan on yleisesti tunnettu, kenraali
Limtoc, kamariherra Lalcon ja oikeusministeri Balmuff ovat sepittäneet
syytösartikloita, joissa viaksenne luetaan maanpetos ja muita
kuolemalla rangaistavia rikoksia.
Tämä esipuhe sai minut niin kärsimättömäksi, että omat ansioni ja
viattomuuteni hyvin tietäen aioin keskeyttää vieraani esityksen; mutta
hän pyysi minua vaikenemaan ja jatkoi sitten:
Kiitollisena minulle tekemistänne palveluksista olen hankkinut täyden
tiedon koko asiasta ja jäljennöksen syytösartikloista uskaltaen siten
henkeni teidän hyväksenne.