Toivon sinun vaadittaessa julkisesti tunnustavan, että minua usein ja
innokkaasti kehoittamalla sait minut julkaisemaan sangen hataran ja
epätäsmällisen kertomuksen retkistäni ja että käskin sinua palkkaamaan
jonkun ylioppilaan jommastakummasta yliopistosta järjestämään papereita
ja korjaamaan tyyliä, kuten serkkuni Dampier kehoituksestani teki
julkaistessaan kirjansa _Matka maan ympäri_. En kumminkaan muista
valtuuttaneeni sinua suostumaan siihen, että jotakin jätettäisiin
pois, vielä vähemmin siihen, että jotakin lisättäisiin. Mitä
viimeksimainittuun seikkaan tulee, kieltäydyn senvuoksi vastaamasta
mistään sellaisesta, varsinkaan eräästä Hänen Majesteettiansa,
kaikkein autuaimmassa ja kunniakkaimmassa muistossa olevaa kuningatar
Anna-vainajaa koskevasta kohdasta, vaikka kunnioitin ja arvostin häntä
enemmän kuin ketään inhimillistä olentoa. Sinun tai sinun lisäilijäsi
olisi kumminkin pitänyt käsittää, ettei ollut tarkoitukseni mukaista
eikä soveliastakaan ylistää mitään ihmissukuun kuuluvaa eläintä
isännälleni _houyhnhnmille_. Sitäpaitsi asia on aivan perätön, sillä
ollessani Englannissa eräinä Hänen Majesteettinsa hallitusvuosina
havaitsin hänen jättävän hallituksen pääministerin hoidettavaksi,
vieläpä kahdenkin pääministerin, toisen toisensa jälkeen; toinen
heistä oli Godolphinin, toinen Oxfordin lordi. Olet siis antanut
minun _sanoa asian, jota ei ole_. Samoin olet Suunnittelijoiden
akademiasta kerrottaessa ja erinäisissä muissa esitykseni kohdissa
joko jättänyt pois joitakin olennaisia seikkoja tai kaunistellut
tai muuttanut niitä, niin että tuskin tunnen omaa teostani. Kun
aikaisemmin eräässä kirjeessäni jotakin tästä huomautin, suvaitsit
vastata, että pelkäsit sellaisten kohtien herättävän pahennusta, että
vallassaolijat pitivät erittäin tarkasti silmällä painotuotteita
eivätkä ainoastaan älynneet sellaisia seikkoja, vaan rankaisivatkin
jokaisesta, joka näytti _vihjaukselta_ (niin luulen sinun asiaa
nimittäneen). Mutta miten ihmeessä olisikaan sitä, mitä olin puhunut
jo monta vuotta sitten ja suunnilleen viidentuhannen meripeninkulman
päässä, toisessa valtakunnassa, voitu sovittaa mihinkään niistä
_yahooista_, joiden sanotaan nyt laumaa hallitsevan, varsinkaan, kun
olin tuon sanonut aikana, jolloin en paljoakaan ajatellut tai pelännyt
sitä onnettomuutta, että joutuisin jälleen elämään heidän joukossaan?
Eikö suurin valittamisen syy ole minulla, kun näen noiden samaisten
_yahooiden_ istuvan vaunuissa, joiden eteen on valjastettu vetojuhdiksi
_houyhnhnmejä_, ikäänkuin viimeksimainitut olisivat elukoita ja
ensinmainitut järjellisiä olentoja? Niin luonnottoman ja inhoittavan
näyn välttäminen olikin eräs tärkeimpiä syitä siihen, että vetäydyin
tänne.
Tämän katsoin soveliaaksi sanoa sinulle, mitä tulee sinuun itseesi ja
sinulle osoittamaani luottamukseen.
Valitan vielä harkitsemattomuuttani, kun suostuin sinun ja muutamien
muiden henkilöiden hartaiden kehoitusten ja väärien perustelujen
vuoksi, aivan vastoin omaa vakaumustani, retkiäni koskevan kertomuksen
julkaisemiseen. Koeta muistaa, kuinka monet kerrat, sinun selittäessäsi
yleishyvän sitä vaativan, kehoitin sinua ajattelemaan, etteivät
mitkään neuvot ja esimerkit voi vähimmässäkään määrässä parantaa tätä
eläinlajia, _yahooita_. Se on nyt aivan ilmeistä, sillä enhän näe edes
tässä pienessä saaressamme väärinkäytösten ja vääryyksien täydellisesti
tauonneen, kuten oli syytä odottaa tapahtuvan; päinvastoin: vaikka
on kulunut enemmän kuin puoli vuotta varoitukseni julkaisemisesta,
ei kirjani ole ainoassakaan kohdassa vaikuttanut tarkoitukseni
mukaisesti. Minä kehoitin sinua kirjeellisesti ilmoittamaan, milloin
puolueet ja lahkokunnat oli hävitetty, tuomarit olivat oppineita
ja oikeamielisiä, asianajajat rehellisiä ja vaatimattomia ja edes
hiukan tervejärkisiä, Smithfield täynnä huikean korkeita lakikirjojen
polttorovioita, nuorten aatelisten kasvatus täydellisesti uudistettu,
lääkärit karkoitettu, naaras-_yahoot_ siveitä, kunniallisia,
rehellisiä ja hyvä-aistisia, korkeitten hallitusviranomaisten hovit ja
vastaanotot kerrassaan lakkautetut, järki, ansiot ja oppi palkitut,
kaikki häpäisevien suorasanaisten ja runomittaisten painotuotteitten
julkaisijat tuomitut syömään vain omia villojansa ja sammuttamaan
janoansa omalla musteellaan. Rohkaisevat sanasi saivat minut varmasti
odottamaan näitä ja tuhansia muita uudistuksia, jotka muuten olivatkin
selvästi johdettavissa kirjassani antamistani neuvoista. Ja täytyyhän
myöntää, että seitsemän kuukauden aika oli riittävä kaikkien niiden
paheiden ja mielettömyyksien korjaamiseen, jotka _yahooita_ vaivaavat,
jos heidän olemuksessaan olisi vähintäkään taipumusta hyveeseen tai
viisauteen. Sinä et kumminkaan ole missään kirjeessäsi sellaista tietoa
minulle lähettänyt, vaan olet päinvastoin kuormittanut postintuojaamme
joka viikko häväistyskirjoituksilla, selityksillä, mietelmillä,
muistutuksilla ja lisäyksillä, joissa havaitsen itseäni syytettävän
siitä, että tarkoitan suuria valtiomiehiä, halvennan ihmisluontoa (niin
ne yhä vielä uskaltavat sanoa), ja häpäisen naarassukupuolta. Huomaan
myös, etteivät noiden kääröjen kirjoittajat ole yksimielisiä, sillä
toiset eivät salli minun olevan omien retkieni kirjoittajan ja toiset
väittävät minun sepittäneen teoksia, joita en edes tunne.
Huomaan vielä kirjanpainajasi toimineen niin huolimattomasti, että on
sekoittanut eri matkojeni ja palausteni ajat ja päivämäärät. Hän ei ole
merkinnyt oikeata vuotta, ei oikeata kuukautta eikä kuukaudenpäivää,
ja minulle kerrotaan, että alkuperäinen käsikirjoitus on kirjani
ilmestyttyä tuhottu. Minulla itsellänikään ei ole yhtäkään jäljennöstä,
mutta olen kumminkin lähettänyt sinulle muutamia korjauksia, jotka
voit ottaa huomioon, jos toinen painos joskus ilmestyy. Sittenkään en
voi niistä vastata, vaan minun täytyy jättää asia arvostelukykyisen ja
vilpittömän lukijan omaan vapaaseen valtaan.
Muutamat meri-_yahoomme_ kuuluvat moittivan merikieltäni, sanovan
sitä monessa kohdassa virheelliseksi ja vanhettuneeksi. En voi sitä
auttaa. Kun olin nuorena ensimmäisillä matkoillani, opettivat minua
vanhimmat merimiehet, ja minä opin puhumaan heidän tavallaan. Olen
kumminkin myöhemmin havainnut, että meri_yahoot_, samoinkuin kuivalla
maalla asuvat, taipuvat uudistushimoon sanallisella alalla, että heidän
kielipartensa muuttuu joka vuosi, vieläpä niin, että muistan kotimaahan
palattuani kyenneeni vain vaivoin ymmärtämään uutta murretta. Ja
huomattakoon, että kun joku _yahoo_ uteliaana saapuu Lontoosta luokseni
uuteen kotiini, me emme osaa ilmaista toisillemme ajatuksiamme
ymmärrettävällä tavalla.
Jos _yahooiden_ arvostelu voisi jotenkin minuun vaikuttaa, olisi
minulla suuri syy valittaa, että muutamat niistä uskaltavat otaksua
retkieni kirjan olevan pelkkää omien aivojeni keksintöä, vieläpä ovat
viittailleet siihenkin suuntaan, ettei _houyhnhnmejä_ ja _yahooita_ ole
olemassa enempää kuin Utopian asukkaita.
Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että mitä tulee _Lilliputin,
Brobdingragin_ (niin näet nimi on luettava eikä virheellisesti
_Brobdingnag)_ ja _Laputan_ kansoihin, en ole milloinkaan kuullut
yhdenkään _yahoon_ menetelleen niin häikäilemättömästi, että olisi
väittänyt niitä olemattomiksi tai niistä kertomiani seikkoja
pätemättömiksi; kertomuksen totuus näet on välittömästi vakuuttava.
Ja onko kertomukseni _houyhnhnmeistä_ ja _yahooista_ vähemmän
todennäköinen, kun tässäkin kaupungissa on viimeksimainittuja monia
tuhansia, jotka eroavat _Houyhnhnmein maassa_ elävistä eläinveikoistaan
vain sikäli, että jollakin tavalla toisilleen loruilevat eivätkä
kulje ilkialastomina? Minä olen kirjoittanut heitä parantaakseni, en
saavuttaakseni heidän hyväksymisensä. Heidän koko rotunsa yksimielinen
hyväksyminen merkitsisi minulle vähemmän kuin tallissani asuvien kahden
rappeutuneen _houyhnhnmin_ hirnahdus, sillä nämä, vaikka ovatkin
suvustaan huonontuneet, opettavat minulle yhä joitakin hyveitä, ilman
minkäänlaista paheen sivumakua.
Luulevatko nuo toiset kurjat elukat minua niin rappeutuneeksi, että
alkaisin todistella kertomukseni todenperäisyyttä. Vaikka olen _yahoo_,
tiedetään koko _Houyhnhnmein maassa_, että saatoin jalon isäntäni
opetusten ja esimerkin avulla (vaikka, sen tunnustan, erittäin
vaikeasti) kahden vuoden kuluessa luopua valhettelun, kiertelyn,
petoksen ja kaksimielisyyden helvetillisestä paheesta, joka on syvästi
juurtunut kaikkien kaltaisteni ja varsinkin eurooppalaisten sisimpään.
Minulla olisi esitettävänä muitakin valituksia tässä kiusallisessa
yhteydessä, mutta en huoli enempää vaivata itseäni enkä sinua.
Minun täytyy vilpittömästi tunnustaa, että viimeisen kotiinpaluuni
jälkeen _yahoo_-olemuksessani on herännyt uudelleen eloon eräitä
huonoja ominaisuuksia, kun olen seurustellut muutamien kaltaisteni ja
varsinkin, välttämyyden pakosta, oman perhekuntani jäsenten kanssa.
Muutenhan en olisi milloinkaan voinut mielettömästi suunnitella tämän
kuningaskunnan _yahoo_-rodun puhdistamista; mutta nyt olen iäksi
luopunut kaikista sellaisista haaveellisista aikeista.
Huhtikuussa 2:na 1727.