Ensimmäinen kohtaus.
Marianan kammari.
(Mariana istuu; poika laulaa.)
Laulu.
Huules pois, nuo sähköiset,
Jotka petti valoillaan mun!
Silmäs pois, nuo tähtöset,
Jotka harhaan johti aamun!
Pois mun anna suudelmain,
Suudelmaan,
Lemmen lahja -- harha vain,
Harha vain!
MARIANA.
Lopeta laulusi, ja joutuin pois!
Tuoss' saapuu lohduttaja, jonka neuvot
Suruni myrskyn usein vaiensi.
(Poika menee.)
(Herttua tulee, valepuvussa niinkuin ennenkin.)
Anteeksi! Toivoisin, ett' ette oisi
Näin laulukkaana mua tavannut.
Mut anteeks, isä, suokaa! Uskokaa:
Mua riemu ei, vaan murhe laulattaa.
HERTTUA.
Niin kyllä; säveliss' on tenho syvä:
Hyväksi paha muuttuu, pahaks hyvä.
Mutta sanokaa, olkaa hyvä: onko kukaan minua täällä tänään kysynyt?
Juuri tällä hetkellä oli erään henkilön määrä tavata minut täällä.
MARIANA.
Ei kukaan ole teitä kysellyt; olen tässä istunut koko päivän.
(Isabella tulee.)
HERTTUA.
Uskon teitä ehdottomasti. -- Se hetki on nyt tullut, juuri nyt. Pyydän,
poistukaa tuokioksi; kenties piankin kutsun teidät takaisin, hyviä
tietoja saamaan.
MARIANA.
Olen teille alati kiitollinen.
(Menee.)
HERTTUA.
Tulette parahiksi; tervetullut!
Mit' uutta tuolta hyvält' Angelolta?
ISABELLA.
Hänell' on puisto muurin ympäröimä,
Jok' antaa länttä kohti viinitarhaan;
Ja tähän tarhaan lautaportti vie,
Jonk' avaa tämä isohkompi avain;
Ja tällä toisell' aukee pieni ovi,
Mi johtaa viinitarhast' itse puistoon;
Luvannut olen sinne saapua,
Kun synkän sydänyön on hetki tullut.
HERTTUA.
Mut löydättekö ihan varmaan tien?
ISABELLA.
Kaikk' olen tarkoin pannut huomioon;
Hän syntisimmän kiihkon kuiskeilla
Ja liikenteillä kahdestikin mulle
Osoitti tien.
HERTTUA.
Muit' eikö välillänne
Eleitä, joita hänen tulee tietää?
ISABELLA.
Ei muuta; pimeäss' on yhdyttävä;
Hänelle sanoin, että viipyä
Voin hiukan aikaa vain, sill' ulkona
Odottaa, sanoin, tyttö, jok' on tänne
Mua seurannut ja luulee, että tulin
Vain veljen tähden.
HERTTUA.
Hyvin keksitty!
En tästä vielä Marianalle
Puhunut mitään. -- Tulkaa sisään, neiti!
(Mariana palaa.)
Ma pyydän, tutustukaa tähän tyttöön,
Hän hyödyksi on teille.
ISABELLA.
Niin ma toivon.
HERTTUA.
Kai uskotte, ett' aion teille hyvää?
MARIANA.
Kyll', isä, uskon; kokenut sit' olen.
HERTTUA.
Siis ystäväänne kädest' ottakaa
Ja kuulkaa, mitä ilmoittaa hän teille.
Odotan täällä; mutta joutukaa,
Yön usmat nousee.
MARIANA.
Suvaitsetteko?
(Mariana ja Isabella poistuvat.)
HERTTUA.
Oi, korkeus ja suuruus, miljoonat
Sua viekkaat silmät urkkii! Huhut joukoin
Levittää kierää, väärää puhetta
Sun toimistasi. Sadat löyhät sutkat
Sun tekee haaveittensa isäksi
Ja houreillaan sua rääkkää!
(Mariana ja Isabella palaavat.)
Tervetulleet!
Sovittu siis?
ISABELLA.
Hän juoneen myöntyy, isä,
Jos te vain suostutte.
HERTTUA.
Min' en vain suostu,
Vaan vielä pyydän.
ISABELLA.
Muut' ei teidän tarvis
Kuin lähteissänne hiljaa sanoa:
"Mun veljeäni muistakaa."
MARIANA.
Ei vaaraa.
HERTTUA.
Ei vaaraa, tytär armas, sullekaan.
Lain mukaan hän on sinun puolisosi.
Ei synti ole näin teit' yhdistää,
Kun sinun kieltämätön oikeutesi
Petosta kaunistaa. Hyv' on; jo riittää;
Sen kylvää täytyy, joka tahtoo niittää.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Huone vankilassa.
(Vanginvartija ja Pompejus tulevat.)
VANGINVARTIJA.
Tule tänne, poika. Voitko lyödä ihmiseltä pään poikki?
POMPEJUS.
Jos se ihminen on poikamies, niin kyllä voin; mutta jos hän on nainut
mies, niin on hän vaimonsa pää, ja vaimolta en voi mitenkään silpoa
päätä.
VANGINVARTIJA.
No, heitä nuo hullutuksesi ja anna minulle suora vastaus.
Huomen-aamulla tulee Claudion ja Bernardinon kuolla. Meillä
on täällä vankilassamme julkinen teloittaja, joka tarvitsee
ammatissaan apulaista; jos sinä otat häntä auttaaksesi, niin pääset
jalkaraudoistasi; jos et, niin saat istua aikasi täyteen vankilassa,
ja lähteissäsi saat vielä kelpo selkäsaunan, sillä sinä olet
huutoon-tullut parittaja.
POMPEJUS.
Olen tosin ollut laiton parittaja ikimuistoisista ajoista, mutta tyydyn
nyt olemaan laillinen teloittaja. Olisi hauskaa saada vähän opetusta
virkaveljeltäni.
VANGINVARTIJA.
Hoi tänne, Hirmulainen! Missä olet, Hirmulainen?
(Hirmulainen tulee.)
HIRMULAINEN.
Käskittekö, herra?
VANGINVARTIJA.
Katsos, tässä on mies, joka auttaa sinua huomenna teloitustyössä. Jos
näet hyväksi, niin ota hänet vuosikaupalle ja pidä häntä täällä
luonasi; jos et, niin käytä häntä tällä kertaa, ja laske menemään. Hän
ei joudu arvosta riitaan sinun kanssasi: hän on ollut parittaja.
HIRMULAINEN.
Parittajako? Hyi, helkkari! Hän saattaa taituruutemme pahaan huutoon.
VANGINVARTIJA.
Joutavia! Te olette yhdenpainoiset: höyhenkin jo vaa'assa tuntuisi.
(Menee.)
POMPEJUS.
Jos hyväksi näette, hyvä herra, -- sillä todellakin hyvä on näkönne,
jos ei olisi teillä tuota hirtehisen katsetta -- sanokaa, onko
ammattinne taituruutta?
HIRMULAINEN.
On oikein, taituruutta se on.
POMPEJUS.
Maalaamista olen kuullut sanottavan taituruudeksi, ja kun naiseläjät,
jotka kuuluvat minun ammattiini, käyttävät maalaamista, niin todistaa
se, että minun ammattini on taituruutta; mutta mitä taituruutta
hirttämisessä on, sitä en saa päähäni, vaikka minut hirtettäisiin.
HIRMULAINEN.
Taituruutta se on, herraseni.
POMPEJUS.
Todistakaa.
HIRMULAINEN.
Jokaisen kunniallisen miehen puku sopii varkaalle.
POMPEJUS.
Jos se on liian ahdas varkaalle, niin se kunniallisen miehen mielestä
on liian väljä; ja jos se on liian väljä varkaalle, niin se varkaan
mielestä on liian ahdas; niin että jokaisen kunniallisen miehen puku
sopii varkaalle.
(Vanginvartija palaa.)
VANGINVARTIJA.
Oletteko jo sopineet?
POMPEJUS.
Rupean hänen palvelukseensa; sillä huomaan, että teloittajalla on
sentään katuvaisempi ammatti kuin parittajalla: hän pyytää useammin
anteeksi.[10]
VANGINVARTIJA.
Sinä siinä, laita pölkky ja piilu kuntoon huomisaamuun kello neljään.
HIRMULAINEN.
Tule pois, parittaja, niin opetan sinulle ammattini; tule!
POMPEJUS.
Olen hyvin opinhaluinen; ja toivon, että jos joskus itse sattuisitte
minua tarvitsemaan, teen toimeni liukkaasti; sillä, toden totta,
hyvyyttänne olen velkapää palkitsemaan.
VANGINVARTIJA.
Hakekaa Claudio ja Bernardino!
(Pompejus ja Hirmulainen menevät.)
Ma toista säälin; murhaajaapa vainkaan,
Vaikk' ois hän veljeni, en sääli lainkaan.
(Claudio tulee.)
Kas, tässä, Claudio, kuolintuomiosi.
Nyt sydänyö on; kahdeksalta aamull'
Olet kuolematon. Miss' on Bernardino?
CLAUDIO.
Sikeesti nukkuu, niinkuin syytön työ,
Mi raukaisuttaa vaeltajan luita;
Ei heräjä.
VANGINVARTIJA.
Hänt' ei voi mikään auttaa.
Nyt kuoloon valmistautukaa. -- Mit' ääntä?
(Ovea kolkutetaan.)
Jumala teitä vahvistakoon! --
(Claudio menee.)
Heti. --
Hyvälle Claudiolle armoa
Tai lykkäystä? --
(Herttua tulee valepuvussa niinkuin ennenkin.)
Tervetullut, isä!
HERTTUA.
Yön parhaat terveyshenget ympäröitkööt
Sua, ystävä! Tääll' onko kukaan käynyt?
VANGINVARTIJA.
Ei sittemmin, kuin iltakello soi.
HERTTUA.
Ei Isabella?
VANGINVARTIJA.
Ei.
HERTTUA.
Siis tulee pian.
VANGINVARTIJA.
Mit' iloketta Claudiolle?
HERTTUA.
Hiven
On toivoa.
VANGINVARTIJA.
Se haltija on julma!
HERTTUA.
Ei suinkaan: elämässään tarkoin noutaa
Vanhurskauden ankarinta mittaa.
Pyhällä kieltäymyksell' itsessään
Sen voittaa, mitä mahdillaan hän muissa
Masentaa tahtoo. Se jos häntä tahrais,
Jost' oikoo muita hän, niin ois hän julma;
Nyt tekee oikeutta. --
(Kolkutetaan.)
Jo tulevat.
(Vanginvartija menee.)
Tuo mies on hellä: ihmis-ystävää
Tylyssä vartijass' et usein nää.
(Kolkutetaan.)
Mit' ääntä? Kiireen riivaama se lienee,
Jok' usta rauhallista pieksää noin.
(Vanginvartija palaa, puhutellen ulkona olevaa henkilöä.)
VANGINVARTIJA.
Siell' odottakoon, kunnes portinvahti
On noussut avaamaan; hän tuloss' on.
HERTTUA.
Peruutust' eikö vielä Claudiolle?
Hän huomenna siis kuolee?
VANGINVARTIJA.
Muutost' ei.
HERTTUA.
Niin lähellä kuin päivän koitto onkin,
Saat ennen päivää kuulla toista.
VANGINVARTIJA.
Ehkä
Tiedätte jotain; min' en peruutusta
Tulevan usko. Moist' ei ole nähty;
Sen lisäks itse tuomar'istuimelta
Lord Angelo päinvastaist' ilmoittanut
On kansan kuullen.
(Sanansaattaja tulee.)
Hallitsijan mies.
HERTTUA.
Jok' armoituksen Claudiolle tuo.
SANANSAATTAJA.
Herrani lähettää teille tämän kirjelmän ja minun kauttani sen
lisäkäskyn, ett' ette saa pienimmässäkään kohdassa siitä poiketa, ette
aikaan, sisältöön ettekä muuhunkaan seikkaan nähden. Hyvää huomenta,
sillä luulenpa että heti kohta on päivä.
VANGINVARTIJA.
Tottelen käskyä.
(Sanansaattaja menee.)
HERTTUA (itsekseen).
Sep' armahdusta! Saman synnin hinta,
Jot' armahtajan palaa oma rinta!
Rikokset kukoistaa ja rehoittaa,
Kun vallan huipulta ne turvaa saa.
Kun synti armahtaa, on armo laaja,
Ja syntiinsä vain mieltyy armon saaja. --
No, mitä kirjoittaa hän?
VANGINVARTIJA.
Niinkuin sanoin: Lord Angelo, joka nähtävästi luulee minua
huolimattomaksi toimessani, herättää minut tällä tavattomalla
sysäyksellä; minusta tämä on kummaa, näin hän ei ole koskaan ennen
tehnyt.
HERTTUA.
Lukekaa, olkaa hyvä.
VANGINVARTIJA (lukee).
"Vaikka saisitte päinvastaisenkin käskyn, niin, siitä huolimatta,
mestauttakaa Claudio kello neljä ja Bernardino iltapuolella. Paremmaksi
vakuudeksi lähettäkää Claudion pää minulle kello viisi. Laittakaa, että
kaikki tulee oikein toimitetuksi, ja muistakaa, että tästä riippuu
enemmän, kuin mitä tällä haavaa voimme ilmaista. Siis, älkää
laiminlyökö velvollisuuttamme, niin totta kuin siitä saatte vastata
omalla hengellänne." -- Mitä sanotte tästä, herra?
HERTTUA.
Kuka on tuo Bernardino, joka on mestattava iltapuolella?
VANGINVARTIJA.
Mustalainen syntyään, mutta täällä elänyt ja kasvanut; hän on istunut
vankeudessa jo yhdeksän vuotta.
HERTTUA.
Mistä se tulee, että poissa oleva herttua ei ole joko laskenut häntä
vapaaksi tai mestauttanut häntä? Olen kuullut, että hän aina niin
menetteli.
VANGINVARTIJA.
Hänen ystävänsä hankkivat hänelle aina lykkäystä, ja sitä paitsi hänen
rikoksensa saatiin vasta lord Angelon hallituksen aikana täyteen
toteen.
HERTTUA.
Onko se nyt toteen näytetty?
VANGINVARTIJA.
On ihan ilmeisesti, ja hän on sen itse tunnustanut.
HERTTUA.
Onko hän osoittanut katumusta vankilassa? Millainen on hänen
mielentilansa?
VANGINVARTIJA.
Hän on mies, jolle kuolema ei tunnu sen kammottavammalta kuin
humalaisen uni; suruton, paatunut, ei pelkää entisyyttä, nykyisyyttä
eikä tulevaisuutta, kuolemalle tunnoton ja toivotonna kuoleva.
HERTTUA.
Hän tarvitsee neuvomista.
VANGINVARTIJA.
Siitä ei ole tietävinään. Hänellä on aina ollut etuoikeuksia
vankilassa; jos annat hänelle luvan karata, niin hän ei sitä tee; on
päissään monta kertaa päivässä, usein monta päivää perätysten. Olemme
usein herättäneet häntä, muka viedäksemme häntä mestattavaksi, ja
näyttäneet hänelle tekaistua tuomiota; hän ei ole siitä ollut
millänsäkään.
HERTTUA.
Toiste hänestä enemmän. Otsallanne, ystävä, on uskollisuuden ja
vakavuuden leima; jos en näe oikein, niin vanha kokemukseni pettää;
mutta, luottaen ihmistuntemukseeni, tahdon jotakin uskaltaa. Claudio,
joka teillä nyt on käsky teloittaa, ei ole enemmän vikapää kuin Angelo,
joka on hänet kuolemaan tuominnut. Antaakseni teille siitä päivänselvän
todistuksen, pyydän vain neljän päivän viivytystä, joll' aikaa teidän
täytyy tehdä minulle kiireellinen ja uskalias ystävyyden työ.
VANGINVARTIJA.
Mikä, arvoisa isä?
HERTTUA.
Se, että jätätte mestauksen toistaiseksi.
VANGINVARTIJA.
Ah, kuinka voisin tehdä sen, kun tunti on määrätty, ja rangaistuksen
uhalla olen saanut nimenomaisen käskyn lähettää hänen päänsä Angelon
nähtäväksi? Joutuisin itse Claudion tilaan, jos vähääkään siitä
poikkeaisin.
HERTTUA.
Munkistolupaukseni nimessä vastaan puolestanne, jos seuraatte minun
neuvoani, mestautatte huomenaamulla tuon Bernardinon ja lähetätte hänen
päänsä Angelolle.
VANGINVARTIJA.
Angelo on nähnyt kummankin ja tuntisi kasvot.
HERTTUA.
Oi, kuolema on suuri naamioitsija; te voitte sitä lisäksi auttaa.
Ajakaa tukka,[11] leikatkaa parta, ja sanokaa, että tuo katuvainen
syntinen itse tahtoi tulla näin kerityksi ennen kuolemaansa;
tiedättehän, että semmoista usein tapahtuu. Jos tästä koituisi
teille muuta kuin kiitosta ja menestystä, niin minä, kautta
suojeluspyhimykseni, tahdon siitä hengelläni vastata.
VANGINVARTIJA.
Anteeksi, hyvä isä, se on vastoin valaani.
HERTTUA.
Oletteko sen tehnyt herttualle vai hänen valtansa pitäjälle?
VANGINVARTIJA.
Herttualle ja hänen sijaiselleen.
HERTTUA.
Uskoisitteko, ettette ole väärin tehnyt, jos herttua julistaisi tekonne
oikeaksi?
VANGINVARTIJA.
Kuinka se voisi olla luultavaa?
HERTTUA.
Ei yksin luultavaa, vaan varmaa. Mutta koska näen, että pelkäätte, ja
koska ei pukuni, ei rehellisyyteni eikä suostutukseni saa teissä mitään
aikaan, niin menen pitemmälle kuin aioin, jotta voisin kaiken pelkonne
poistaa. Nähkääs, ystävä, tässä on herttuan käsiala ja valtamerkki:
tunnette hänen kätensä, siitä ei epäilemistäkään, eikä sinettikään
liene teille vieras.
VANGINVARTIJA.
Tunnen kumpaisenkin.
HERTTUA.
Tässä tehdään tiettäväksi herttuan palaaminen; voitte sen heti lukea,
jos tahdotte; näette siitä, että herttua on täällä kahden päivän
kuluessa. Tätä seikkaa Angelo ei tiedä, sillä hän on juuri tänään
saanut hämmästyttävän kirjeen, jossa sanotaan, että herttua kenties on
kuollut, että kenties on mennyt luostariin, mutta mitään ei siitä, mitä
tässä on kirjoitettuna. Kas, aamutähti jo herättää paimenen. No, älkää
siinä ihmetelkö, miten nämä asiat sopivat yhteen: kaikki vaikeudet ovat
helppoja, kun ne tunnetaan. Kutsukaa teloittajanne, ja Bernardinolta
pää poikki! Minä paikalla ripitän ja valmistan häntä parempaan elämään.
Olette yhä ihmeissänne, mutta tämä tässä ehdottomasti määrää
päätöksenne. Tulkaa; päivä kohta jo valkenee.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
(Pompejus tulee.)
POMPEJUS.
Olen täällä jo yhtä kotiunut, kuin olin meidän omassa liikepaikassamme;
voisipa luulla, että tämä on rouva Liikasen talo, sillä täällä on paljo
hänen vanhoja liiketuttaviaan. Ensiksikin se nuori herra Reipas, joka
täällä istuu käärepaperista ja vanhasta inkivääristä[12] taksoitettuna,
yhteensä sadan yhdeksänkymmenen seitsemän punnan arviosta, josta vain
on tullut viisi markkaa puhdasta rahaa; varmaankaan ei inkivääriä
silloin niin paljon haluttu: vanhat akat olivat kaikki kuolleet. Sitten
on täällä muuan herra Keikkanen, jonka herra Nukkanen, silkkikauppias,
on tänne panettanut parista kolmesta pilanaikaisesta sarssikääröstä,
josta hänen hyvä nimensä nyt on pilalla. Sitten on täällä se nuori
Huimanen, ja se nuori herra Kironen, ja herra Vaskikannus, ja herra
Nälkäsuoli, se miekka- ja pamppumies, ja se nuori Hotonen, joka löi
kuoliaaksi sen hauskan Möykkysen, ja herra Häkkinen, se miekkailija, ja
se muhkea herra Antura, se suuri matkailija, ja se hurja Tuoppinen,
joka tappoi Kannulaisen, ja neljäkymmentä muuta lisäksi, luulisin,
kaikki urheita poikia meidän liikkeessämme, jotka nyt huutavat: Jumalan
tähden.[13]
(Hirmulainen tulee.)
HIRMULAINEN.
No, mies, tuo tänne Bernardino!
POMPEJUS.
Herra Bernardino! Nouskaa ja tulkaa pois hirteen! Herra Bernardino!
HIRMULAINEN.
Hoi, tänne, Bernardino!
BERNARDINO (ulkoa).
Piru teidän kurkkunne periköön! Kuka se siellä meluaa? Kuka te olette?
POMPEJUS.
Hyvä ystävänne, hirttomies. Olkaa hyvä, herra, nouskaa ja tulkaa
hirteen.
BERNARDINO (ulkoa).
Pois, lurjus, pois, sanon minä! Minä tahdon nukkua.
HIRMULAINEN.
Sano hänelle, että hänen pitää herätä ja oiti.
POMPEJUS.
Hyvä herra Bernardino, olkaa hyvä ja valveutukaa, kunnes olemme teidät
mestannut, sitten voitte nukkua päälle.
HIRMULAINEN.
Mene sisään ja tuo hänet ulos.
POMPEJUS.
Hän tulee jo, herra, hän tulee jo: kuulen jo olkien kahisevan.
HIRMULAINEN.
Onko piilu pölkyllä, mitä?
POMPEJUS.
Kaikki valmiina, herra.
(Bernardino tulee.)
BERNARDINO. No, Hirmulainen, mitä minusta tahdot?
HIRMULAINEN.
Tosi on käsissä; lukekaa nyt vain joutuin rukouksenne; sillä, tässä on
tuomio, nähkääs.
BERNARDINO.
Konna sinä, olen ryypännyt koko yön; minulle ei nyt sovi.
POMPEJUS.
Sitä parempi; se, joka on ryypännyt koko yön ja aamulla varhain
hirtetään, voi koko seuraavan päivän maata päänsä selväksi.
HIRMULAINEN.
Katsokaas, tuossa tulee rippi-isänne. Luuletteko vieläkin, että
laskemme piloja?
(Herttua tulee, valepuvussa yhä.)
HERTTUA.
Ystävä, kristillisen rakkauden kehoituksesta, kun kuulin että pian
olette näiltä ilmoilta eriävä, tulin teitä neuvomaan, lohduttamaan ja
kanssanne rukoilemaan.
BERNARDINO.
Siitä ei tule mitään, isä. Olen vahvasti juonut koko yön ja tahdon
saada valmistusaikaa, tai lyökööt vaikka nuijilla aivot päästäni. Minä
en suostu tänään kuolemaan, se on vissi se.
HERTTUA.
Mut täytyy, ystävä; siis silmäilkää
Eteenpäin tielle, jok' on edessänne.
BERNARDINO.
Vannon, etten tänään tahdo kuolla, vaikka kuka houkuttelisi.
HERTTUA.
Mut kuulkaa --
BERNARDINO.
En sanaakaan! Jos teillä on muuta sanottavaa minulle, niin tulkaa
vankikoppiini, minä eri tänään liiku paikaltanikaan.
(Menee.)
(Vanginvartija tulee.)
HERTTUA.
Kivestä sydän! Valmistumaton
Niin elämään, kuin kuolemaan! -- Pois, joutuin,
Ja tuokaa hänet mestauspölkylle.
(Hirmulainen ja Pompejus menevät.)
VANGINVARTIJA.
No, isä, miltä teistä tuntui vanki?
HERTTUA.
Suruton peto, manaan kelvoton.
Ois synti tuossa mielentilassa
Teloittaa häntä.
VANGINVARTIJA.
Täällä linnass', isä,
Tän' yönä kuoli, kovaan kuumeeseen
Ragozyn, eräs kuulu merirosvo,
Mies Claudion ikäinen, ja samanlainen
Hivus ja parta. Jospa murhaajalle
Parannus-aikaa annettais ja vietäis
Lord Angelolle Ragozynin pää,
Jok' enemmän on Claudion näköinen?
HERTTUA.
Oi, taivaan lähettämä sattuma!
Se toimittakaa heti; aika joutuu,
Jonk' Angelo on määrännyt. Se kiiruull'
On tehtävä; sill' aikaa kuolemaan
Käyn tuota konnaa valmistelemaan.
VANGINVARTIJA.
Sen heti toimitan; mut Bernardino
On tänään iltapuolla mestattava.
Ja miten Claudion kanssa menetellään
Ja vaara torjutaan, jok' uhkaa mua,
Kun tulee tiedoks, että elää hän?
HERTTUA.
Näin toimittakaa: piilopaikkaan viekää
Molemmat, Claudio ja Bernardino.
Ennenkuin maailmalle kahdesti
Aurinko hyvän huomenen on tehnyt,
On asemamme täysin turvattu.
VANGINVARTIJA.
Nöyr' olen käskyläänne.
HERTTUA.
Joutuin vain!
Pää Angelolle heti toimittakaa.
(Vanginvartija menee.)
Nyt Angelolle kirjeen kirjoitan --
Sen vieköön vartija -- ja siinä hälle
Teen tiedoks, että tuloss' olen kotiin
Ja että tuloni on painosyistä
Oleva juhlallinen. Käsken häntä
Mua peninkulman päässä kaupungista
Tapaamaan pyhän lähteen luona. Sitten
Me kylmän järjen mittavaa'alla
Lain mukaan Angelota punnitsemme.
(Vanginvartija palaa.)
VANGINVARTIJA.
Kas, tässä pää; sen aion itse viedä.
HERTTUA.
Parasta on. Mut pian palatkaa;
Minull' on paljon teille sanottavaa,
Jot' eivät muut saa kuulla.
VANGINVARTIJA.
Koitan rientää.
(Menee.)
ISABELLA (ulkoa).
Avatkaa! Herran rauha!
HERTTUA.
Isabella!
Hän saapuu tiedustamaan, onko tullut
Jo veljen armahdus; mut tämän vielä
Häneltä salaan, jotta epätoivo
Iloksi muuttuis taivahalliseksi,
Vähimmin sitä odottaissa.
(Isabella tulee.)
ISABELLA.
Anteeks!
HERTTUA.
Ihana, hurskas tytär, Herran rauha!
ISABELLA.
Noin pyhän miehen suusta kallis kuulla!
Jo Claudion armahtiko hallitsija?
HERTTUA.
Pelasti hänet tästä maailmasta:
Pää Angelolle lähetetty on.
ISABELLA.
Ei! Mahdotonta!
HERTTUA.
Kyllä nyt niin on.
Älykäs ole, tytär, mieles malta.
ISABELLA.
Menen ja revin silmät hänen päästään.
HERTTUA.
Hän silmäins' eteen pääsyn sulta kieltää.
ISABELLA.
Poloinen Claudio! Kurja Isabella!
Katala mailma! Konna Angelo!
HERTTUA.
Tuo hänt' ei haittaa, eikä sua auta;
Siis tyynny, heitä kaikki Herran käteen.
Sanani huomaa: nähdä saat, ett' on
Jokainen kirjain ihka täyttä totta.
Huomenna herttua palaa; -- älä itke! --
Sen uskoi mulle munkistomme jäsen
Ja herttuan rippi-isä; siit' on tiedon
Jo saanut Escalus ja Angelo:
On heidän portill' yhdyttävä häneen
Ja luovuttava vallastaan. Jos voit,
Niin älyll' astu neuvomaani tietä;
Näin konnan vihas tapaa, herttuan
Sa pääset armoon, sydämmes saa kostaa
Ja kaikilt' arvon saat.
ISABELLA.
Teen tahtonne.
HERTTUA.
Tuo kirje veli Pietarille anna;
Siin' ilmoitti hän mulle herttuan paluun.
Se, sano, merkki on, mill' illaks häntä
Ma pyydän Marianan asuntoon.
Tuon tytön ja sun kohtas uskon hälle;
Hän saattaa sinut herttuan etehen.
Siin' Angeloa vasten silmiä
Niin kannusta, ett' äimistyy! Mua, raukkaa,
Mua pyhä vala sitoo, etten saata
Min' olla läsnä. Vie vain tämä kirje.
Kevennä mieles, karvaat vedet pyyhi
Pois silmistäs. Äl' usko munkistooni,
Jos harhaan sua johdan. -- Kuka tuossa?
(Lucio tulee.)
LUCIO.
Hyv' iltaa! Miss' on vanginvartija?
Sanoppa, munkki!
HERTTUA.
Kotosall' ei ole.
LUCIO.
Ihana Isabella, sydämmeni kalpenee, kun näen silmäsi noin punaisina;
sinun pitää malttaa mielesi. Minunkin täytyy päivin ja illoin tyytyä
veteen ja leipään; en tohdi vatsaani täyttää, jos mielin pääni
säilyttää; yksi ainoa tukeva ateria tekisi minusta lopun. Mutta
sanotaan, että herttua tulee huomenna kotiin. Usko pois, Isabella,
rakastin veljeäsi; jos tuo vanha haaveilija, tuo pimeän sopen herttua,
olisi ollut kotona, niin eläisi hän vieläkin.
(Isabella menee.)
HERTTUA.
Herttua on teille noista puheistanne sangen vähän kiitollinen; mutta
parahiksi eivät ole tosia.
LUCIO.
Oo, munkkiseni, sinä et tunne herttuaa niin hyvin kuin minä; hän on
suurempi salakyttä kuin mitä luuletkaan.
HERTTUA.
Hyvä! Tuosta saat vielä kerran vastata. Hyvästi!
LUCIO.
Äläs! Varro, minä tulen mukaan; voin kertoa somia juttuja tuosta
herttuasta.
HERTTUA.
Olet niitä jo kertonut liiaksi monta, jos ovat tosia; jos eivät ole
tosia, on yksi ainoakin jo liikaa.
LUCIO.
Olin kerran hänen pateillaan, kun olin tehnyt eräälle tytölle pikkusia.
HERTTUA.
Olitko niin todellakin tehnyt?
LUCIO.
Olin tietenkin, kuinkas muuten; mutta vannoin kuin vannoinkin itseni
vapaaksi: olisivat vielä pakottaneet minua naimaan sen mädän haaskan.
HERTTUA.
Hyvä herra, teidän seuranne on enemmän hupaista kuin siivoa. Nukkukaa
hyvin!
LUCIO.
Mutta, tottakin, seuraan sinua vielä tuonne kadun kulmaan. Jos rivot
jutut sinua loukkaavat, niin voimme ne jättää. Niin, munkkiseni, minä
olen niinkuin takkiainen: en hellitä.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Huone Angelon talossa.
(Angelo ja Escalus tulevat.)
ESCALUS.
Joka kirje, minkä hän kirjoittaa, puhuu edellistä vastaan.
ANGELO.
Vallan suunnattoman sekavasti. Hänen toimensa ovat kovin hulluuteen
vivahtavia. Varjelkoon taivas, ettei hänen järkensä vain ole vialla! Ja
miksi yhtyä häneen portilla ja siinä luopua virastamme?
ESCALUS.
Sitä minä en ymmärrä.
ANGELO.
Ja miksi tulee meidän juuri vähää ennen hänen tuloaan kuuluttaa, että,
jos kellä on vääryydestä valitettavaa, tehköön kanteensa julkisesti
kadulla?
ESCALUS.
Hän kyllä mainitsee syyn: tahtoo kerrassaan ratkaista kaikki valitukset
ja pelastaa meidät vastaisista kanteista, joilla ei sitten enää ole
mitään laillista voimaa.
ANGELO.
Siis tiedoks antakaa se, olkaa hyvä.
Teit' aamukoissa tulen noutamaan;
Kaikk' kutsukaa, joill' arvoon, virkaan nähden
On oikeus mennä herttuata vastaan.
ESCALUS.
On tapahtuva. Hyvästi!
ANGELO.
Hyv' yötä!
(Escalus menee.)
Tuo teko hämmentää mun, kyvyn vie
Ja herpaa toimen. Naisen raiskaaja,
Ja vallan päämies, joka moiseen käytin
Lain ankaruutta! -- Kaino häpy häntä
Jos häpeääns' ei ilmituomast' estäis,
Hän paljastaa mun vois! Mut äly kieltää:
Sill' arvollani on niin laaja luotto,
Ett' isku, minuun tähdättynä, kimmoo
Vain tekijäänsä. Mies ois saanut elää,
Mut tulinen ja hurja nuoruus oisi
Vast'edes voinut kostaa sen, ett' oli
Noin tahraisella hinnall' ostanut
Häväistyn elämän. Oi, jospa eläis!
Ah! Hyveiden jos tieltä eksyt pois,
Ei käy sun hyvin: soisit, etkä sois.
(Menevät.)
Viides kohtaus.
Lakeus kaupungin ulkopuolella.
(Herttua, omassa puvussaan, ja Pietari-munkki tulevat.)
HERTTUA.
Tuo kirje anna mulle, jahka sopii.
(Antaa hänelle kirjeen.)
Tuumamme tuntee vanginvartija.
Kun kaikki varress' on, niin muista ohjeet
Ja lujast' astu suuntaan määrättyyn,
Sivulle vaikka joskus poikkeisitkin,
Jos syytä ois. Vie Flaviukselle sana,
Ett' olen täällä; saakoot myös sen tietää
Valentius, Roland, Crassus. Portille
He torvensoittajia hankkikoot.
Mut ensin Flavius tulkoon.
PIETARI.
Heti riennän.
(Menee.)
(Varrius tulee.)
HERTTUA.
No, kiitos, Varrius; sa joutuin tulit.
Nyt kävelkäämme täällä; kohta saapuu
Myös muita ystäviä, hyvä Varrius.
(Menevät.)
Kuudes kohtaus.
Katu lähellä kaupungin porttia.
(Isabella ja Mariana tulevat.)
ISABELLA.
Noin kiertämäll' en tahtois puhua;
Sanoisin suoraan. Syytöshän se teidän
On tehtävä. Mut täytyy kai: hän sanoi
Sen hyödyks' olevan.
MARIANA.
Vain häntä kuulkaa.
ISABELLA.
Lisäksi sanoi, että, jos mua vastaan
Hän pitäis ehkä riitamiehen puolta,
En tuota oudoksuis: se lääkettä
On karvasta, mut terveellistä muka.
MARIANA.
Jos Pietar-veli vain --
ISABELLA.
Vait! Veli tulee.
(Pietari-munkki tulee.)
PIETARI.
Pois tulkaa; sopivan ma keksin paikan,
Jost' ohi täytyy käydä herttuan.
Jo kahdesti on torviin toitotettu;
Ylimmät, arvokkaimmat porvarit
Jo portill' ovat koolla; heti kohta
Tuloaan tekee herttua. Joutuin siis!
(Menevät.)